Päivitystä pitkästä aikaan (siviili-tj 642)

Mun on varmaan turha sen suuremmin yrittää selittää hiljaiseloa mitenkään, mutta valotetaan nyt kuitenkin mitä tässä on viimeisten kuukausien aikana tapahtunut. Muutin siis elokuun alussa Ouluun opiskelemaan yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi OSAO:lle ja tää on ollut ihan jees ainakin tähän asti. Hirveä kortti- ja autokuume iski, kun tänne pääsin. Kovasti odotan ensi lukuvuotta, koska silloin aloitetaan C-korttien ajaminen ja saadaan tietää kuka pääsee yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi ja kuka joutuu tyytymään pelkkään nuppi korttiin. Motivaatio on kova päästä ajamaan CE-kortin!

Päivät on kulunut aika pitkälti opiskellessa itsellekkin uusia juttuja, varsinkin moottoritekniikka on ollut hiukan vaikeata ainakin tähän asti kun ei ole koskaan tullut sen suuremmin ajateltua kuorma-auton sielunelämää ja uusien koneiden opettelua.Voisin sanoa, että jokainen päivä on ollut mielenkiintoinen ja erillainen. Olen myös yllättynyt kuinka paljon näinkin mielenkiintoinen ala motivoi mua käymään. Harmittaa olla päivääkään poissa koulusta, kun tuntuu että missaan niin paljon poissaollessani!

Täällä muuten asuminen on ollut myös tosi jees vaikkakin alku oli hieman vaikeata, kun kihlattu jäi etelään työskentelemään ja koimme työtarjonnan olevan siellä parempi. Mutta ikävä on helpottunut suunattomasti tässä viikkojen kuluessa ja kyllä me nähdään sillain sopivissa määrin, ettei ihan mahdottomaksi pääse ikävä ja kaipuu toisen viereen. Vapaa-aika onkin mennyt sitten kavereiden kanssa hengailessa joko Oulussa tai täällä Kempeleessä, käydessä salilla ja lenkillä, opiskelllessa itsenäisesti ja jutellessa Petrin kanssa.

Ennen tänne muuttamista kuvittelin ettei etäsuhde voisi mitenkään toimia, sillä välimatkaa on kuitenkin 500km ja miten aika ja huomio riittää toiselle kun täällä on niin paljon tekemistä. Koetaan Petrin kanssa tämä välimatlka ja harvoin näkeminen hyvänä harjoitteluna työelämää ja inttiä ajatellen. Tää pieni ero tekee muutenkin hyvää sillä, kun näkee toista harvemmin osaa arvostaa jokaista hetkeä joka vietetään yhdessä. Periaatteessa ennen yhdessä oloon turtui kun se oli jokapäivästä ja itsestäänselvyyttä. Nykyään sitä molemmat kaivaa kalenterin esiin, johon kirjoitetaan isolla että tulen käymään etelässä tms. Ja silloin pyritään tekemän jotain spesiaalia esim. käydä syömässä tai lentopallopeliä katsomassa. 

Niin muuten täytin lauantaina 20v (BILEET). Joo oli kyllä ihan superhieno lauantai että oksat pois! Juhlistin synttäreitä syömällä yksin mutakakkua ja käymällä paikallisessa baarissa parilla. Hämmennyin täysin miten sitä viihtyy jopa baarissakin tarvittaessa yksin. Mutta ei nyt jauheta synttäreistäni tai parisuhteesta sen enempää, vaan mennään teitä kiinnostavaan aiheeseen eli laihduttamiseen ja treenaamiseen. Itse laihdutus on jäänyt toissijaiseksi asiaksi opiskeluiden aloittamisen takia, kun on etsinyt itsellensä uutta säännöllistä rytmiä ja koulussakin on ollut niin kiire, ettei ole vain jaksanut panostaa hommaan. Siinä se paino on näemmä pudonnut vaikka  se ei ole ollut ykkös prioriteetti. Liikunnasta siltikään en ole luopunut, vaan päivittäin on tullut tehtyä rutiiniksi syntyneet toimet lenkki + sali tai pelkkä pitkä lenkki. Pääasia kuitenkin, että tulee liikuttua päivittäin 1-2h ja että se on hauskaa.

Niin se intti... Sain nyt tietää milloin valmistun täältä ja pikkaisen kyllä harmittaa ettei mene ihan suunnitelmieni mukaan, sillä tämä koulu on Suomen isoin joten korttijonot on todella pitkät.. Täällä siis menee se 3v, jonka jälkeen sitten on tarkoitus heti heinäkuussa astua palvelukseen eli todennäköinen saapumiserä on II/17 tai sitten keskeytän opinnot intin ajaksi ja lähden II/16. En tiedä vielä. Olen vakavissani miettinyt lähteä huoltokomppaniaan tai spolle koulutukseen, mutta tässä asiassa mieli kerkee vielä muuttumaan! AUK ja RUK kyllä kiinnostaisi kovasti, sillä olen vain kuullut positiivisia kokemuksia ja uskon että tulen pärjäämään molemmissa. Kunhan saan kuntoni kohdillensa ja psyykkaan itseni. 

Elokuu mikset sä jo tuu? (siviili-tj 351)

Kyllä se elokuu sieltä tulee, ainakin kalenterin mukaan. Omasta mielestäni elokuuhun on viellä ihan liian paljon aikaa, mutta kyllä se sieltä tulee! Ai minkä takia odotan elokuun tuloa näin paljon? Noh on kiva aloittaa koulu ja uusi treeniohjelma (sisältäen myös uuden ruokavalion!!). Tää kuukausi on menny melkein vaan nauttien kesästä ja fiilistellen hyvistä päivistä, sillä ens kesänä tähän aikaan ollaan jo toivottavasti vihreissä ;). Toinen mitä tässä ollaan valmisteltu on muutto, joka tapahtuu elokuun 5.päivä (jeeeijj). Pikku hiljaa on nurkkiin alkanut kasaantumaan muuttolaatikoita ja pusseja, jotka sisältävät kaiken näköisiä tärkeitä opiskelutarvikkeita ja huoneeseen tulevia esineitä. 

Niin, siittä treeniohjelmasta ja ruokavaliosta. Ensi kuukausi sisältää paljon airobista polven takia, mutta aletaan myös ottaman salitreenejä taas mukaan. Alkuun pienin painoin ja tunnustellen, varmaan max.4 kertaa viikossa pitäisi salilla käydä. Sekin tosin riippuu ihan keleistä, sillä hyviä ilmoja tahdon käyttää hyväksi ja liikkua mahdollisimman paljon ulkona. Liikkeet pysyvät tuttuina ja turvallisina, tarkoitus vaan saada taas sali rutiiniksi mukaan liikkumiseen. Paljon vihatut aamuairobiset tyhjällä vatsalla tulevat myös rutiineihin (mä niin nukkuisin senkin ajan....). 

Lepopäivät sisältävät airobisen liikunnan (aamuairobinen ja iltalenkki). Ne on myös hiilarittomia, mutta opiskelijana käytän hyväkseni ilmaisen kouluruuan! Sielläkin tosin yritän mahdollisimman vähähiilihydraattisesti syödä. 

Kieltolistalla pysyvät vieläkin perunat, leivät, pastat ja sokerit. Ai niin, hetki sitten tuli puoli vuotta täyteen, kun jätin nämä aineet kaupanhyllyyn! Tosin karkkeja tms. on  tullut syötyä tankkauspäivinä n.1-2 kertaa kuukaudessa. Hyvin minimaalisena ja hallitussa käytössä ollaan nautittu siittäkin.. 

Ruokavalio muuten tulee pysymään hyvinkin samanlaisena mitä se on ennenkin ollut, vähän mutta usein toimii taaskin ohjeena. Aamu alkaa siis puurolla ja raejuustolla ja päättyy rahkaan ja mehukeittoon. Oikein kiva paluu arkeen ruokavalio, näiden grilliherkkujen äärestä.

Lisäravinteina tulee pysymään vahva CLA+, Vihreä tee ja proteiinijauheet. Kaikki ylimääräinen periaattessa karsitaan, jotta opiskelija budjettini tulee riittämään.

Paino on (luojan kiitos) jatkanut alaspäin liikkumistansa, vaikka grillaaminen onkin ollut kivaa. Enään ei olla sairaanloisesti lihavia vaan vakavasti lihavia. Jeeij! 

Laiskuus stj-379

Mulla tulee olemaan iso kurominen treenaamisen kanssa, jotta päästään samoihin tuloksiin joissa olin ennen tämän onnettomuuden sattumista. Jep 1-10, mua vituttaa tällä hetkellä 10. Päivä päivältä lihakset surkastuvat jaloista taas olemattomiksi ja turhauttaa, kun pyörit taloa ympäri keppien kanssa jottei pääsi hajoa liikunnan puutteeseen. Olen alkanut miettimään, että loppuuko multa aika kesken kun kuntouttamiseenkin menee vielä aikaa.. Että jos sittenkin I/16 tai II/16 olisikin se parempi vaihtoehto, päivä kerrallansa.

Ainiin, sain opiskelupaikan Oulun seudun ammattioppilaitoksesta eli OSAO:sta. Sinne tämä likka lähtee elokuussa opiskelemaan logistiikan perustutkintoa! Ei tarvitse enään sitäkään tressata, että pääseekö sinne.

Tämän hiukan päälle kuukauden aijon viettää kesälomaa ja kuntouttaa jalkaani kuntoon. Myös festareilla tulee käytyä ainakin Ruisrockissa ja Ilosaarirockissa, sillä esiintyjäkattaus on just mulle tehty !! Tää postaus on aivan turha, mutta kerroinpa nyt ainakin että elossa ollaan ja voin suhteellisen hyvin! Tästä kesästä tulee huippu kaikesta huolimatta =) 

Hyvää kesää kaikille! 

Maahan kaadut ei toivoa näy mut vuoksein sun nouse ja käy!

Kuten voitte arvata otsikosta, että jotain on tapahtunut mutta siittä on päästy jo henkisesti yli. Vaikka fyysisesti keho hoitaa vielä haavojansa. 

Niin tosiaankin olin erään kurssin pakollisella työharjoittelu jaksolla oppimassa autokuljettajan saloja. Ensimmäinen viikko meni ihan ok, kunnes tuli harjoittelu jakson viimeinen keskiviikko ennen pyhäpäivää. Oon niin sekaisin päivistä, etten muista mikä arkipyhä sillon oli tulossa mutta kuitenkin reippaana likkana hyppäsin kuorma-auton perälaudalle "liftille" ei siinä mitään ylösmeno suoriutui loistavasti MUTTA alastulo ei ollutkaan niin loistava enään.. Perälauta oli maasta n. 20cm korkeudella ja astun alas joustamatta polvia muka kauheessa kiireessä ettei ollut aikaa odottaa että lauta oli maassa asti. KOSKAAN sieltä ei saa tulla noin, EI KOSKAAN! Tulin kuitenkin. Polvi sanoi itsensä irti ja aloin ihmettelemään työkaverille, että sattupas pahasti. Noh, minä reippaana likkana kävin sitten vielä perjantaina töissä ja maanantaina. Kunnes kipu alkoi olemaan niin sietämätön, että soitin maanantaina kesken työpäivän kihlatulle että nyt pitää lähteä päivystykseen. Lekuri antoi päivän sairaslomaa ja sanoi:"syö buranaa". 

Kävin sitten sen voimin tiistaina töissä, kunnes ti-ke välisenä yönä heräsin viiltävään polvikipuun ja sanoin taas kihlatulle että nyt lähdetään päivystykseen. Lekuri antoi tramadolin ja sanoi tule 8 aikaa aamusta takaisin, niin pistetään sut röntgeniin. Aamulla sitten nilkutin takaisin lääkärin pakeille, lähete röntgeniin polvi kuvauksiin ja takaisin lääkärille. Onneksi röntgenissä ei polvesta löydetty mitään, mutta lääkäri löysi itse kierukasta revähdyksen ja jotain häikkää rustoissa.

 Kohta olen lepäillyt ja kävellyt viikon kepeillä alkaa taas tuntumaan hyvältä tuo polvi. Tiedän, että jos lähden nyt juoksemaan en kävele viikkoihin taas kunnolla. Joten lepoo, lepoo, lepoo ja katsellaan kuukauden päästä miten jalka taas toimii.Vahinkoja sattuu kaikille ja tällekään tapaturmalle ei voinut oikeastaan mitään. Näitä sattuu, mutta ainakaan vielä lääkäri ei antanut punaista valoa inttiin menolle. Nyt vaan pitää oikeasti rauhassa liikkua ja polven ehdoilla mennä, että parantuu kunnolla!

Tämä gif kertoo tämän hetkisistä fiiliksistä todella paljon, pelkään oikeasti että tämä tapaturma haittaa jotenkin inttiin pääsyä! Toinen mikä tuottaa sekalaisia fiiliksiä on 12.6, jolloin julkistetaan toisen asteen oppilaitosten tulevat ykköset! Saas nähdä, miten käy ;) Pääsenkö paikkaan joka oli ensimmäisenä hakutoiveena, vai joudunko tyytymään muihin sijoihin! Toisaalta ei ole väliä, kunhan tämä likka pääsee opiskelemaan syksyllä.

Toisaalta, myös yllä oleva gif kertoo hieman fiiliksistä myös sillä mun ah niin ihana ja rakas kihlattu rohkeasti diabeteksestä huolimatta on hakenut avoimella kirjeellä Suomen Puolustusvoimilta lupaa suorittaa armeijan taudista huolimatta! Pakko hehkuttaa asiaa, koska todella rohkea teko oikeasti! Pelkästään jo sinne hakeminen oli hieno juttu, nyt odotetaan lääkäritarkistukseen ja valintatilaisuuteen kirjettä! Ehkä palvelemme samaan aikaan ;) Kuka tietää!?!

PS. Aamuja kaikille uusille mosille ;) ! Ja hermoja kaikille heitä komentaville. Ei oo kummallakaan helppoa!

Polkupyörä kausi avattu!1!1!

Kuten otsikosta voi päätellä, olen kaivanut ah niin rakkaan sodanaikaisen mummo mankelin varastosta jotta pääsen aamuisin kulkemaan koulutukseen ja sieltä takaisin. Aamuisin lähden polkemaan n. 8.30 kohti keskustaa, koska koulutus alkaa 9.00 ja olen yleensä 10min aikaisessa (joka on ihan hyvä, että hiki ja lämpö kerkee tasaantumaan!!) . Fillaroinnin lisäkis joka aamu nousen neljänteen kerrokseen kävellen, kyllä kuulitte kävellen! Välillä pelkään, että mun pummpu pettää kahdessa viimeisessä rapussa (huom. raput on ihan pyllystä, koksa ovat matalia ja yhdessä rapussa miljoona rappusta, ainakin). Joka aamu aina juhannukseen asti tulen kulkemaan noita helvetillisiä rappusia ylös joita ei mun lyhyt jalkaisuuden takia voi taivaltaa edes kahden rapun harppauksilla, vaan se on sellaista juoksemista ylöspäin kunnes konttaan viimeisimmän melkein ylös (ei nyt, ei mun ego kestäs sellasta :D). Toivottavasti tää mun rappuralli tuottaa toivottua tulosta, varsinkin kun kävelen ne ainakin 4-6 kertaa edes takaisin. Tervetuloa reisilihakset! Rappusten nousemista ei voi verrata mihinkään liikunta muotoon, paitsi mäkijuoksuun ja sekin on ihan pyllystä.

Reitti kohti kurssia päin

Kiitän paikan mäkisyyttä, pääsen kurssille päin mentäessä "helpommalla" koska matkan varrella on mukavia alamäkiä. Tosin tuohon aikaan on vielä melko viileä, joten tumput saa pakata huomenna mukaan.. Takasin tulo ei olekkaan niin kivaa, kun koko matka oikeastaan tullaan ylämäkeen joten ottaa polviin ja reisiin aika mukavasti! 

Reitti takaisin majapaikalle

Heh heh ja sitten ruokapolitiikkaan. Uusia päivärytmejä opetellessa on hieman unohtunut syödä päivän aikana, koska aamuisin unenpöpperössä ei oikein ruoka maistu ja kurssilla syöminen on hiukan niin ja näin. Mutta kuitenkin hyvin vähällä sortumisella ollaan päästä (hups. maanantaina juin sokerillisen spriten, lightin sijaan). Hieman kyseenalaisilla tuotteilla on nostettu verensokereita ja kaloreita koitettu syödä, jotta ei kauheasti mennä miinuksille (säästöliekin pelko). Mutta yli sallitun kalorimäärän ei olla menty! Nyt kun olen saanut melkein unirytmit korjattua voin taas keskittyä syömisen korjaamiseen ja yleiseen jaksamiseen. Tämän viikon aikana olen ollut kurssin takia kotiin tullessani aivan puhki, mutta ymmärtää sen kun ei ole tottunut olemaan noin passiivisesti pitkiä aikoja. Pikku hiljaa sano mummu mäessä =) 

ps. Menkat on ihan syvältä sieltä, turvottaa ja mielialat vaihtelevat. Painoa tullu turvotuksen takia +1kg. Oumaikaad! Äkkiä menkkojen jälkeen tiputtamaan kilot pois salille ja lenkille.

Nyt katoan takaisin suunnittelemaan uusia polkupyörä reittejä ja kesän Seitsemisen reissua! Huomisiin!

Joko teillä on fillarit etsitty varaston uumenista? 

Sateinen sunnuntai ja funssa

Siellä sataa vettä, olo on aika aneeminen, motivaatio täysin nollissa. Turha ees kuvitella lenkistä tuolla vesisateessa tai viikon viimeisestä salipäiväst, kun nenä vuotaa ja yskittää (sisäinen hurraa huuto). Kävin eilen vastatuulta ja vesisadetta uhmaten 5,8km lenkillä, pyöristäen 6km minkä rakas puhelinkin kertoi mutta kartat on aina karttoja! Ja noita nastoja laittaessa, ei varmasti aina menty ihan asfaltin reunaa, joten oikaisuja on saattanut tulla.

Lenkki oli rehellisesti sanottuna todella kurja, trust me. Oltiin perjantaina käyty salilla ja olin palautunut tosi huonosti varmaankin tämän flunssan takia. Lenkki ei sitten meinaan kulkenut ollenkaan. Jalat oli kuin kaksi sementti porsasta joiden kanssa vaapuin 1h 10min tuolla tuiskeessa. Oikeasti 1h 10min meni tähän lenkkiin ja se kertoo jo tosi paljon missä fiiliksissä on menty. Ikinä ei ole näin paljoa aikaa mennyt taapertamiseen, 45-40min on se maksimi ollut aina. Ojansuun kohdalla meinasin ensimmäisen kerran soittaa kihlatulle, että tuu hakemaan mut pois täältä. Mutta reippaana likkana kuitenkin tuli sitten käveltyä loppuun asti, juoksemisesta ei edes kannattanut haaveilla eikä edes mieli tehnyt. Vastatuuleen kävely silti toi hyvin vastusta ja tänään kyllä on jaloissa tuntunut siltä, että jotain on tehty eilen. Turha itkeä paskasti menneen lenkin perään sen enempää, vaan keskittyä seuraaviin koitoksiin!

Sepäse! Vieläkun tämän muistaisi!

Muuten viikon treenaamiset ja syömiset ovatkin menneet hyvin, kaikesta huolimatta (esim. papan hautajaiset). Kuvittelin, että hautajaiset vaikuttaisivat motivaatiooni jotenkin edes mutta eei suoritin pää pystyssä itselleni asetetut tavoitteet. Paitsi, että en muistanut jokaisen päivän aterioista ottaa kuvaa joten jos kokeiltaisiin ensiviikolla uudestaan ruokapäiväkirjan pitoa? Oletteko sen verran armollisia? 

Ensi viikolla olisi taas treffit vaa´an kanssa, hiukan jännittää onko paino noussut salitreenien takia vai onko se laskenut lisääntyneen liikunnan takia. Itse veikkaisin ensimmäistä, mutta katsellaan sitä sitten lähempänä miten oikein käy! Ensi viikolla alkaa myös uusi kolmi jakoinen treeniohjelma salille, joten senkin puolesta motivaation täyteinen viikko tulossa ellei flunssa taltuta nyt kokonaan sängyn pohjalle.

Ensi viikon treeni aikatalutut näyttävät tältä: 

Maanantai: Lepopäivä 

Tiistai: Kuntosali + lenkki

Keskiviikko: Lenkki

Torstai: Kuntosali + lenkki

Perjantai: Kotijumppa + lenkki

Lauantai: Kuntosali + lenkki

Sunnuntai: Lenkki + (kuntosali)

Miten teidän viikko on sujunut ja miten vietätte sunnuntaita? Suunnitteletteko etukäteen viikon treenit vai menettekö mielenne mukaan?

Sokeri – puhdasta, valkoista ja koukuttavaa

Makea miellyttää meitä ja saa aivomme hyrisemään mielihyvän tunteesta (kiitos sokerin). Sokeroitu elämä näkyy lanteilla ja kauheena morkkiksena jälkikäteen! Jos kaikki maistuu makealta, mikään ei maistu miltään. 

"Sakkaroosi (C1H22O11) on disakkaridi, jota kutsutaan myös sukroosiksi, ruokosokeriksi tai tavalliseksi sokeriksi. Sakkaroosin CAS-numero on 57-50-01. Sakkaroosi muodostuu α-D-glukoosin 1-hiilen hydroksyyliryhmän liittyessä β-D-fruktoosin 2-hiileen glykosidisidoksella. Sakkaroosi on kasveissa hyvin yleinen yhdiste, jota esiintyy suuremmissa määrissä esimerkiksi sokeriruo'ossa (13–20 prosenttia), sokerijuurikkaassa (16–20 prosenttia), ananaksessa, maississa, porkkanassa. Suomessa ns. tavallinen sokeri, pöytäsokeri, on perinteisesti jalostettu sokerijuurikkaasta. Ruokosokeri sulaa 160 °C:n lämpötilassa ja muuttuu sitä kuumemmassa ruskeaksi massaksi, karamelliksi.

Sakkaraasi-entsyymi pilkkoo ohutsuolessa sakkaroosia monosakkarideiksi.

Sakkaroosia voidaan käyttää solunulkoisen nestetilan mittauksessa."

Näin meille Wikipedia kertoo tavallisesta sokerista, eikös kertonut paljon? Tämän lisäksi se myös kertoo tämän:"Liialliseen käyttöön voi liittyä myös ylipaino, mikä puolestaan kasvattaa muun muassa 2-tyypin diabeteksen ja sydänsairauksien riskiä." Tietenkin aiheuttaa! Sehän on selvää pässin lihaa, kaikki aiheuttaa ylipainoa jos sitä syö yli kulutuksen eli liikaa. 

Tupakka, kahvi, porno, alkoholi, huumeet, netti, pelit, sokeri... Mikä näitä yhdistää? Riippuvuus, näihin kaikkiin mainittuihin voi jäädä koukkuun. Koukku syntyy yleensä hiipien, se tulee varpaillansa ja toiset altistuvat sille herkemmin. Onko siinä sitten kyse itsekurista niinku moni sanoo (sä oot heikko ihminen, kuulen monen ihmisen sanovan koukkuun jääneelle), nautinnonhalusta (ilman tätä mulla ei oo niin kivaa, tai tää rentouttaa mua. Sanoo huumeiden käyttäjä), ajattelmattomuudesta, lyhytnäköisyydestä, välinpitämättömyydestä.. Vai mistä ihmestä se on kiinni?

Mitkä piirteet määrittävät, miksi toinen takertuu johonkin tervellisyyden, muiden ihmisten tai oman elämän uhalla? Onko se biologista, sattumaa, kohtaloa, opittua vai monen asian summa? 

Minulle on tärkeätä olla vapaa, oman elämäni herra. Riippuvuus pitää kahleissaan, se rajoittaa. Paljon jää ulkopuolelle, kun se sulkee sinut pienen maailmansa ympärille. Monet vaihtoehdot sulkeutuvat. Kuulostaako tutulle? Kyllä, tiedän miltä tuntuu olla addiktoitunut johonkin asiaan sanoo moni lukija nyt ja voin itsekkin sanoa samaa. Alkuun se oli kivaa, että kokeili rajojaan ja ajatteli en mä jää tähän koukkuun. Siinä se juju onkin, koukku alkaakin tekemään päätöksiä sinun puolestasi. Se joku, antaa jotain aluksi (esim. mielihyvää, rentouttaa, tuo vauhtia elämään) -siksi sitä jäädään koukkuun. Kun antaa pikkusormen se antaa ottaa koko käden. Olet kuin kala joka tarttuu matoon, jäät koukkuun. Lopuksi se ottaa enemmän kuin antaa. Oli se sitten mikä tahansa riippuvuus, rehellisesti voin myöntää että nykyään sokeri on yhtä paha koukku mitä heroiini. Ensiksi silloin tällöin, sitten jokapäivä ja loppuen lopuksi aamu ei välttämättä ala ilman suklaapatukkaa tai pullaa. Jos koukun annetaan päästä niin pahaksi.

“Hiilihydraattiriippuvaisuus voi ilmetä monin eri tavoin: voit olla addiktoitunut suklaaseen, karkkeihin, leipään, pastaan, alkoholiin ja niin edelleen. Olennaista on tärkkelyksen ja sokerin laukaisema hyvän olon tunne aivoissa, joka johtaa loputtomaan ahmimisen kehään, kun sitä hyvää oloa epätoivoisesti yritetään pitää yllä.”

Yllä oleva lainaus on kirjasta Irti Sokerista (suosittelen kaikkia lukemaan kyseinen opas!). Tämä on totta, jokainen joka alkoholia on käyttänyt tietää miltä laskuhumala tuntuu. Kurjalta. Siksi moni ottaa niitä tasoittavia rankan bileyön jälkeen, koska pyritään pitämään sitä hyvää oloa yllä ja siirtämään sitä pahaa oloa (krapulaa) myöhemmälle. Koska kukaan ei tahdo vapaaehtoisesti voida hyvin, ei todellakaan! Sama se on huumeissa, vältetään sitä tulevaa pahaa oloa piikittämällä lisää, tupakoinnissa vältetään niksoja ja sokeri riippuvaisuudessa nopeiden hiilareiden jälkeistä alhaista verensokeria.

Onko riippuvudessa kyse ahneudesta? Halutaan mahdollisimman paljon. Aina vaan enemmän ja enemmän, toleranssi nousee. Hyvän olon saamiseksi vaaditaankin enemmä kuin viime kerralla. Mikään ei riitä. Porttiteoria. Turtuminen. Ahneella on paskanen loppu, se opetetaan jo äidinmaidon kautta. Älä syö Pirkkopekka liikaa karkkia sulle tulee huono olo. Sanovat äidit vanhemmillensa ja loppuen lopuksi valitetaan kipeätä vatsaa, kun sokerihumala loppuukin. Vai onko taustalla pelko? Tyhjyyden tunne. Menettämisen pelko. Aukko. Välttely siittä, että joutuu kohtaamaan ja katsomaan peiliin, eikä katoamaan ja keskittymään muuhun. 

Ehkä kuitenkin kyse on vain biologiasta. Osa meistä on aivokemialtaan sellaisia, että olemme alttiimpia ympäristön houkutuksille ja kehitämme helpommin riippuvuuden niihin. Oletan, että tutkijoiden kiista sokeriaddiktion olemastaolosta liittyy siihen, onko kyseessä kemiallinen vai tunne riippuvuus. Itse en usko, että noita kahta voi erottaa. Riippuvuus on kehä, johon liittyvät sekä tunteet että aivokemialliset reaktiot. 

Irti koukusta

Näillä ohjeilla olen päässyt itse sokeri/rasva/suola koukustani yli ja pystyn herkuttelemaan ilman ahmimis kohtausta tai kärsimättä hirveätä morkkista.

- Mieti asiaa pintaa syvemmältä - miksi syöt? ja mitkä tilanteet laukaisevat ahmimisen? Tiedostamisen jälkeen asiaa on helpompi käsitellä.

- Työstä ongelmaa astettain. Keksi korvaava tapa/rutiini tilanteeseen, jossa muuten herkuttelisit. Firman kahvihetkelle pullan sijasta omena, kotona leffaa katsoessa porkkanoita ja pähkinöitä. 

- Koukun huutaessa nimeäsi, keskity johonkin muuhun. Soita kaverillesi, lähde lenkille (älä ota rahapussia mukaan!), meditoi..  

- Älä säilö, kotonasi mitään mikä lisäisi houkutuksen määrää.

- Monipuolinen ja säännöllinen ruokailu. Ruokailujen välissä ei kerkiä tulemaan nälkä.

- Juo vettä! Veden tärkeyttä ei voi olla korostamatta.

- Noudata ruokavaliota. Monelle toimii, kun rutiinit on automatisoituja ja kotoa ei löydy mitään ylimääräistä.

- Mieti oloasi ahmimisen jälkeen. Tiedät, että se on aina sama. Huono ja piiskaat itseäsi viikkoja sen jälkeen.

- Aseta tavotteita.

- Älä säti itseäsi ja hyväksy vastoinkäymiset. Turha jäädä yhden pullan jälkeen itkemään! Tulee vielä huonompi olo.

- Karsi ylimääräiset tressintekijät, jos on mahdollista esim. työahdistus/uupumus, huono parisuhde jne.

- Jääkaapin oveen ripustetut kauhukuvat/motivoivat kuvat. 

- Liikunta, auttaa parantaa omaa oloasi ja yleistä vireyttä kehossasi!

- Muista, että keho tarvitsee polttoainetta ruasta. Herkuilla ei pääse pitkälle, mutta oikealla ja monipuolisella rualla  pääsee!

- Vaikka sortuisit muista, että suklaapatukka on pienempi mitä suklaalevy. Silti, et voi heittää koko päivää plörinäksi vaikka sorruitkin suklaapatukkaan.

- Muista onnistumiset ja kehu itseäsi!

Oletko sinä koukussa sokeriin/suolaan/rasvaan vai jopa näihin kaikkiin? Miten olet päässyt yli koukusta? 

Inspirational training #2

Viimeksi otettiin perjantai motivaatiot kuvilla, otetaan torstai motivaatiot videoiden avulla! Tässä sekalainen määrä motivatiota antavia videoita. Nauttikaa ;)

(Oikeastaan tein tämän postauksen itseäni varten, koska huomenna on pappani hautajaiset ovat huomenna juurin siihen aikaan kun mun pitäs olla salilla vääntämässä rautaa. Joten salille mennään hieman myöhemmin ja sinnehän mennään vaikka pää sanois mitä!)

Muuten tämä viikko on oikein hyvin hurahtanut käyntiin ja olen teidän ilokseni kerännyt niitä kuvia syömisistäni, jotta voidaan sitten yhdessä purkaa kokoelmaa sunnuntaina tai lauantaina. Maanantaina ja tiistaina on ollut salipäivä, ja ollaan taas otettu jalat treeneihin mukaan kun polvi on antanut "luvan". Pitkiä lenkkejä ei olla vielä vedetty tai juostu tuolla asfaltilla polven takia, mutta ensi viikolla meinattiin hieman sitäkin kokeilla taas miten lähtee rullaamaan =) Tämä nyt oli tälläinen pika postaus näin saunan ja kävelyn jälkeen, koska oon 41minuuttia jäljessä iltapalastani. 

Inspirational training suomeksi inspiraatiota treenaamiseen!

Kun kaikki muut suunnittelevat dokausta, niin oi kyllä sinä lähdet sinne salille/treeneihin/lenkille! Olkaa hyvä, nyt niitä motivaatio lauseita ja kuvia tulee tuutin täydeltä!

Ps. Kirjoitus on ajastettu, koska olen tähän aikaan nostamassa itse rrautaa!

It is possible if you want to really hard

Olen pohtinut omaa laihdutusmotivaation ylläpitämistä, kun niiin monet kerrat ja yritykset on kaatunut jo ensimmäisen ongelman tullessa vastaan. Olen lukenut läpi monia monia nettisivuja ja päätin nyt kasata tähän postaukseen omat suokit, ja omia ajatuksia motivaation ylläpitämisestä.

TAVOITE

-Jotta voi päästä tavoitteeseen, pitää se ensin tietää.

-Aseta realistiset tavoitteet

-"Limit but do not eliminate" luki jollain nettisivulla. Jos poistaa kaikki lempiruokansa, tekee niitä varmasti mieli heti seuraavana päivänä. Entä jos pitäisitkin lempiruokasi dieetissä, mutta rajoitat annoskokoa ja sitä, kuinka usein syöt sitä?

-Mikä on minun lyhyen ajan tavoite

-Mikä on minun pidemmän ajan tavoite

-Kun olet asettanut tavoitteet, on sinulla jotain, mistä voit seurata laihduttamisen edistymistä ja kunnon kohoamista.

-Muista tavoite joka päivä!

Oma tavoitteeni on saada BMI normaalipainoon. Kuntoilupuolella haluan kehittää lihasvoimaani ja päästä joskus kilpailemaan (kunhan paino putoaa ja paikat kestää). 

LOPPU TEKOSYILLE

-Minä, kuten varmasti niiiiiiin monet muutkin laihdutusta yrittäneet, olen keksinyt vaikka ja mitä syitä sille, miksi en voi juuri nyt laihduttaa, ja juuri tänään - ja miksi aloitan taas uudestaan ensi maanantaina. Aloita se HETI päätöksen tehtyäsi.

-Kaikilla meillä on elämässä vaikka ja mitä meneillään, mutta usein asiat voi järjestää eri lailla, olemassolevia tapoja voi muuttaa. Esim. vaikkei salille/lenkille/jumppaan pääsisikään jotain syystä (työ/perhe/sairaus), niin eihän sitä silti tarvitse mässyttää karkkia ja herkkuja.

-Aikatauluta kuntoilut, niistä tulee helpommin pidettyä kiinni, kun olet miettinyt milloin kuntoilet

                  

MIKSI HALUAN LAIHTUA?

Ne kivat motivaatiofarkut kaapissa?

Terveys?

Yleinen väsynyt olotila?

Kuvittele "uusi sinä", millainen olet, kun olet saavuttanut tavoitteesi?

-"I'm sick and tired of feeling sick and tired" kuvaa hyvin monen mielentilaa. Pitkät työpäivät, huonosti syöminen ja liikkumattomuus saa kyllä pahan kierteen aikaiseksi. Haluat takaisin hyvän viretason ja säännöllisen kuntoilun, sekä kevyemmät askeleet.

Haluan mahtua ihaniin vaatteisiini, jotka odottavat kaapissa.

Haluan vaikuttaa terveyteeni siinä missä voin; paino, syöminen, kuntoilu

OLE REHELLINEN ITSELLESI

-Älä aloita taas maanantaina/loman jälkeen, ensi syksynä, ennen häitä/joulua/juhlia/kesää - aloita NYT ja jatka tästä eteenpäin.

Kaikki on paljon paremmin kun olen laihempi - näinhän tämä ei mene, vaikka varmasti oma olo paranee ja piristyy

Olen isoluinen, suvussa on paljon pulleita, en oikeasti syö paljon/huonosti

Jos olet niin ylipainoinen kuin minä, ei näillä ole oikeaa pohjaa. Isoluinen voi toki olla, mutta luut eivät paina kymmeniä kiloja enemmän kuin muilla ;)

Kyllä minä muuten, mutta...    Hyvähän sinun on, mutta minä...

-En usko että monellekaan käy niin, että joku survoo ne suklaat/herkut/liiat ruoat/huonot ruoat pakolla suusta alas, vaan kyllä itse pitää ottaa vastuu näistä

-Liikkua voi monella tapaa - ei tarvitse olla tunteja päivittäin/viikottain, kun hyödyntää hyötyliikunnan, tai vaikka herää tuntia aikaisemmin ja joogaa kotona

-Itse olen näitä asioita käynyt läpi, ja hyväksynyt sen, ettei minusta varmaan ikinä tule täydellistä missään muodossa, ja että minun painoni on MINUSTA kiinni. Ei työpaikan ruoasta, kotiruoasta, kiireistä jne

JOS SORRUT, ÄLÄ LUOVUTA

-Minun monet laihdutusyritykseni ovat loppuneet siihen, että syön jotain "kiellettyä", ja jotenkin se mieliala siitä niin lannistuu, että koko laihduttaminen loppuu siihen. Kuulostaako tutulta?

-Alussa päätin, että jos sorrun jossain vaiheessa, palaan samantien ruotuun. Ei kannata heittää hukkaan kaikkea jo siihen asti saavutettua sillä, että joskus sortuu.

KOKO ELÄMÄ UUSIKSI?

-Tämä varmasti jakaa ihmiset niihin, joille koko elämän uusiksi laittaminen sopii, ja niihin, joille se ei sovi ollenkaan. Niille joille se ei sovi, sopinee se, että tekee isomman muutoksen yksi kerrallaan.

-Itse en koe vaikeaksi esim. sitä, että elämäntapojen muutoksessa meni koko ruokavalio uusiksi, sekä myös liikunta. Eilen rehkin salilla (ennen tätä en ollut käynyt vuosiin ja vuosiin salilla, koska en osannut enkä tykännyt minulle tehdyistä ohjelmista, joissa edetään pikkuhiljaa painoja lisäten), ja sain itsestäni irti todella paljon, ja olihan voittaja olo, kun siirryin salin puolelta naama punaisena ja hikisenä crosstrainerin kimppuun.

TUKEVAT YSTÄVÄT

-En tarkoita tällä erityisesti ylipainoisia ystäviä ;), vaan ihan kaikenkokoisia ystäviä, jotka antavat tukea laihdutuksellesi. Ystävien tuki on minulle tärkeää. Meistä monet ovat joutuneet siihen tilanteeseen, missä tuputetaan, että ota nyt yksi pulla, ja ota nyt yksi tuo ja yksi tämä, ja eihän yksi pizza voi mitään kaataa. Siinä ovatkin oikeassa, ettei se yksi se-tai-tuo-tai-tämä kaada mitään, mutta tuputtaminen on kyllä ärsyttävää!

-Jutan Superdieetit -ohjelmassa yksi treenattava kertoikin, että oli mennyt ystäväpiiri uusiksi ja jonkun vanhan ystävän kanssa oli mennyt aikaa ja vaatinut puhumista siitä, että jos toinen syö jotain, se ei ole sinulta pois, ja jos sinä et syö, niin se ei ole siltä toiselta pois. Toivottavasti meillä kaikilla on ainakin se yksi ystävä, joka aidosti kannustaa ja on iloinen edistyksestäsi!

-Aloitin elämäntapa muutoksen kihlatun kanssa, ja on tosi mukavaa jakaa ideoita, tuntemuksia, ajatuksia ja kannustusta heidän kanssaan. Olen myös onnekas, koska minulla on hänen lisäksi ihania ystäviä, jotka kannustavat minua tässä isossa ja pitkässä projektissa! Toivon samaa sinulle :)

PALKITSE ITSESI ONNISTUMISISTA

-Huomioi kaikki positiiviset muutokset itsessäsi, älä keskity vain niihin, joissa muutoksia ei ole tapahtunut. Paino voi junnata välillä, mutta peilistäkin ehkä näkee, tai mittanauhalla ainakin, jos senttejä on hävinnyt!

-Palkitse itse jollain muulla kuin ruoalla/herkuilla. Uusi kiva paita?

 -Alla muutamia kannustavia ajatuksia terveellisemmän elämän tavoitteluun  - ne voisi vaikka tulostaa jääkaapin oveen.

T. Minä. Tiedän olevani nyt paljon vahvempi kuin ennen.

Motivaation täyteinen keskiviikko!

Mä oon treenien kanssa ottanut ison askeleen taaksepäin, koska polvi hajos viime viikon tiistaina ja se on siittä asti oireillut aika voimakkaasti. Joten treenaamiset on keskittynyt yläkroppaan ja käsiin oikeastaan kokonaan. Odotan innolla sitä päivää, kun polvi taas kestää ja pääsee kyykkäämään ja prässään! Mutta siihenkin on vielä aikaa, eka pitää kuntouttaa ja sillain.. Kaikki taas pitää alottaa alusta =/

Ruokavalion kanssa hommat sujuu sitten paremmin, mitä fyysisesti kropan kanssa. Karsin ruokavaliosta nyt kokonaan ne viimeisetkin maidon rippeet ja viljoista säästin vain kauran, joka ei sisällä gluteenia. Joten kroppakin alkaa toimimaan paremmin! Perunaa en olekkaan pariin kuukauteen syönytkään, kun ei sovi ollenkaan vatsalle ja saa olon tosi tuskaiseksi. Kaikkea sitä tajuaakin  kun alkaa miettimään oikein mitä syö! Kaikki ne kivut ja tukalat olot johtuivat siis ruokavaliostani, sillonkun vielä söin huonosti ja epäsäännöllisesti. Nyt siis voisin esitellä nopeasti kaiken mitä en syö:

-sitrushedelmiä (oirehdin, kevyttä allergiaa?)

-maitotuotteita (laktoosittomat käy)

-perunaa (joskus tankkauspäivinä vähän ja kärsin!)

-viljoja (paitsi kauraa)

-sokeria (tankkauspäivinä vaan)

-gluteenia

-valmis marinoituja

Moni kysyy että mitä mä oikein sitten syön, niin suunnittelin ensi viikolle postausta johon kerään jokaiselta päivältä kuvia ruuistani ja selitykset mitä ne sisältävät. Monen korvaan ruokavammaisuuteni kuulostaa todelta hankalalta, mutta itseasiassa ei se nyt kauheen vaikeata voi olla kun kihlattunikin pysyy vammaisuuksissani perässä ja osaa tehdä halutessansa ruokaa mitä mäkin voin syödä! Perinteistä kotiruokaa syön, soveltaen. Tietenkin nää rajottaa hiukan esim. ulkona syömistä tai kylässä. Aika nopeasti kolmen päivän vatsakipujen jälkeen olen oppinut kieltäytymään!

Vaikka kuvista voisi päätellä, että mulla olis motivaation puutetta. Ei ole ollenkaan, ajattelin vain täydentää tätä motivaation täyteistä postausta motivaato kuvilla. Tällä hetkellä mä voisin tuolla kadulla jakaa motivaatiotani muillekkin, koska en itse nyt sitä pääse käyttämään. Kuka tarvitsee motivaatiota? Pistän ykkösluokan postissa tulemaan tarvitseville sitä :D Menkää ulos ja nauttikaa keväästä! Käykää juoksemassa ja lenkillä, prässätkää ja kyykätkää munkin puolesta! Olkaa onnellisia! 

Tässä on ehkä paras motivaatio kuva ikinä! Kroppa sanoo että ei jaksa, mutta henkinen puoli sanoo "vielä kuus, vielä kaks"!

Täsä sitä nyt sit ollaan taas

Mulle on tässä viikojen vieriessä ollut motivaatio katoa ja surua, joista olen molemmistä päässyt yli vain kärsimällä ne. Nyt ollaan uudella innollla mukana hommassa ja tuloksia näkyy. Oltiin viime viikonloppuna äidin kanssa baarissa (hups) ja joo maanantaina kesti kipeetä katsoo itteensä peilistä. Voi turvotus!

Lauantai iltana meni ne perinteiset määrät alkoholia (ja olin taas mukavasti humalassa):

Happy Joe (kuiva)

2x Päärynä siideri

Lime Breezer

Sininen Hetki

2x pehmis mustikkashotteja

3-4x Kelkkoja

Sunnuntaina kävinkin sitten kunnon itseruoskinta lenkillä ja siltä se tuntu. Meinas sydän nousta kurkusta ylös ja keuhkot. Mitä tästä opimme, älä käy darrassa juoksemassa. Maanantaina kans juostiin, mutta juokseminen oli sellaista puuroa taas että pidin tiistaina palautuspäivän. Juokseminen on kivaa ja se on ihanaa, tykkään!

Minitomskua, raejuustoa, wokkivihanneksia, kanaa tomaattipyre seoksessa, kaks kananmunaa, lasi maitoa ja vodaa.

Mä myös rohkenin ottamaan kuvia ja arvaatteko paljonko keljuttaa että lähtö painosta ei oo yhtäkään kuvaa! Voi suatana mua! Mutta siis joo tältä tää röllykkä niiku nyt näyttää. Huh heijakkaa toi perse, ja joo noi housut ei oikeesti oo kireet, mutta ne vaan nyt sattuu aina roikkuu noin.. :D 

Tänään sitten lähden Kaarinaan ja lupaan olla sortumatta. Adios kaikille lukijoille!

Mitäs sitä oikein tuli viikonloppuna tehtyä?

Viime viikolla makasin sängyn pohjalla koko viikon vatsataudissa ja viikonloppuna tuli sitten desiftioitua urkalla alkoholia käyttäen.. Eli kyllä mä kans harrastan herkuttelua, vaikka moni saa sen kuvan etten juo tai syö herkkuja ollenkaan. Todellisuudessa olen aikamoinen herkkuperse (mutta nykyään harvemmin). Mutta tässä on kaikki mihin tuli viikonloppuna "sorruttua". Kaloreita en edes lähde katsomaan, määrä muutenkin on niin päätähuimaava.. Onneks kuitenkin viime viikon -1000kcal syöminen, edes hieman oikeutti tähän. Silti hyi hyi. 

2plo päärynä siideriä

0,5plo sitruuna siideriä

2tlk kuivaa Happy Joeta

2plo Breezereitä (niitä vihreitä)

2 Kelkkaa (kirkasta + passoa + appelsiinimehu)

2 Ufo shottia

Kuitenkin urheilin baarista himaan ja puhdistin itseäni vielä kotona, joten tämä kuva kertoo paljon missä fiiliksissä kotona oikein hengailtiin.

Sunnuntaina sitten käytiin kavereiden kanssa parilla ja elokuvassa, plus että krapula verotti hieman vielä herkuttelua. Huh huh!

1 Kelkka

2plo Happy Joeta

1plo Fantaa

Pieni pussillinen sipsejä

Uskokaa kuinka jäätävä morkkis oli tiistaina ja kuinka vaikeata oli palata takaisin sokerittomaan elämään tämän sokeri viikonlopun jälkeen! Mutta siltikin olen sillä linjalla, että kannatti. Itsetuntoni on laihduttamisen aikana kohonnut huomattavasti ja oli oikeasti mukavaa hengailla kavereiden kanssa ja käydä baarissa. Kiitos todella huikeasta viikonlopusta! Kuitenkin kerran tässä vain nuoria ollaan ja pitää elää hetkessä, ei se saa olla liian vakavaa muuten siihen kyllästyy ;) Ei se maailma pyöri niin että kokoajan oltaisiin laihduttamassa ja kohottamassa omaatuntoa. Ottakaa löysin rantein ja nauttikaa jokaisesta hetkestä! Tehkää hommasta hauskaa =)

Esimerkki treeniohjelma tulevista viikoista ja muuta!

Taas vietetään viikonloppua ja yleensä viikonloput ovat niitä päiviä, kun tekisi mieli retkahtaa ja silloin moni suunnitellusti viettävät namipäivää. Toiset taas kituuttavat normaalilla dietillä ja himoitsevat karkista. Arvatkaa kumpaa itse olen? Niitä jotka herkuttelevat. Joo, eilen tuli ihan suunnitellusti sorruttua niihin herkkuihin ja arvatkaa minkälainen morkkis sen jälkeen tuli! Nyrkillinen karkkia ja Fazerin chilisuklaa patukka tuottivat niin pahan morkkiksen, että meinasin oksentaa kaiken ulos. Ehkä elämäni on liian kurinalaista ja siittä johtu tämä pahaolo.. Otan liian vakavasti tän jutun! Hei nyt löysin rantein eikä saa jännittää näitä herkkupäiviä näin paljon!

Pinterest

"Herkuteltuani" näillä syntisillä koukuttavilla lisäaine sekoituksilla, päätin etten ainakaan kolmeen kuukauteen koske näihin. Morkkis on suuri ja kamala asia, uskokaa pois! Respectit näille jotka voivat pitää herkuttelupäiviä. Itse en voi, enkä pysty. Pahaolo on niin suuri. Tulevina tankkauspäiviänä tyydyn syömään isommat satsit ruokaa ja teen jotain oikein hyvää jälkiruokaa.

Oloni herkuttelun jälkeen.. 

Tänään olenkin sitten syönyt kevyesti ja hikoillut, jotta pääsisin eroon tästä kamalan paskasta olosta. Oikeasti herkuttelupäivät ei oo tän olon arvoisia. Trust me. Kevyen broiler salaatti päivällisen jälkeen olen tankannut vettä, jotta kropassa olevat nesteet on lähtenyt liikkeelle ja iltapalaksi nautin banaani-mansikka-cashewpähkinä-gojimarja rahkapirtelöä, joka oli eilistä pirtelöä (päärynä-ananas-mango) parempi! 

Pitkin Kiinalaista aasin siltaa pääsemme päivän todelliseen aiheeseen eli treeniohjelmaani ja ruokailuun. Sain tänään uuden treeniohjelman ja kalorit laskettiin 1200-1500kcal/pvä. Joten taas pitäis ihran lähteä liikkumaan. Tein teille treeniohjelman, jotta pääsette hieman kärryille mitä tulevat viikkoni sisältää. 

Eikös näytä hyvälle?

Ensimmäisinä viikkoina on maanantaina kävely lenkki ja vatsat. Sitten kahden viikon päästä alkaa intervalli harjoittelut, joissa on tarkoitus juosta niin lujaa 1min kuin jaksaa neljä kertaa. Tiistaisin harjoitellaan tätä juoksemista, alkuun 0,5-1km sitten 1-1,5km jaksamiseen mukaan u know. Keskiviikkona koko kropan treenaaminen salilla. Torstaina lepo ja palauttavaa liikuntaa. Perjantaina lenkki juosten tai kävellen ja kotijumppa tai siis treeni. Lauantaina taas koko kropan käymistä salilla, sunnuntaina lepo ja palauttava liikunta. Omasta mielestäni näyttää aika hyvälle ja tuntuu varmaan kropassa tosi hyvälle! #eikipuueihyötyy

Nyt karsin ruokavaliostani kaikki pastat, riisit, perunat ja leivät pois. Jotta saadaan joku tolkku tähän hommaan taas! Hiilarit tulevat kasviksista, hedelmistä ja marjoista lähinnä.

Aamupala, lounas päivällinen ja iltapala

25-30g proteiinia

10g rasvaa

5-35g hiilaria

n. 300-400kcal

Välipala

20g proteiinia

(+0-20g hiilaria)

n.150-200kcal

Palautusjuoma

(maitoon hera)

Vähintään 20g proteiinia

n.120g-200g

Voin nyt jo sanoa, että ensimmäinen viikko voi olla todella mielenkiintoinen koska ruokavaliossa on ollut viljaperäisiä hiilareita ja viisaat sanovan niiden olevan koukuttavaa tavaraa. Kuulemma tuottaa päänsärkyä ja suunnatonta vitutusta, kun jättää ruokavaliostansa "pahat" hiilarit pois. Uskoisin, että ensimmäisen viikon jälkeen on viimeisetkin hiilaripöhötykset ja väsymykset poissa (ainakin toivon niin). Enkä tämän jälkeen koskaan tule lisäämään niitä jokapäiväiseen ruokavaliooni! HUOM. tietenkin salipäivinä kalorimäärä on hieman isompi, tai siis että hiilareita lisätään päivälliseen/lounaaseen riippuen milloin käy salilla (1-2perunaa, 2dl tummaa pastaa tai tummaa riisiä). Mitä vähemmän laihdutettavaa sitä enemmän saa ruokailussa olla hiilareita.

Esimerkki yhden päivän ruokailusta

Taistelun aloittaminen (laihdutus)

Laihdutus alkaa siittä omasta päästä. Sen ei tarvitse olla ydinfysiikkaa, pienillä asioilla saa suuria aikaan. Mielestäni on väärä tapa aloitaa laihduttaminen rysäyksellä eli muutta yhdellä käden heilautuksella koko ruokavalio ja liikunta. Niin se ei tule onnistumaan, trust me. Silloin alkaa tekemään jo ensimmäisen viikon viikonloppuna karkkia, leipää, herkkuja, suolasta tms. Tiedättekö mistä se johtuu? Siittä, että viette kropan kauas mukavuusalueelta. Kukaan ei voi pakottaa sinua laihtumaan, ei personal traineri, ei lääkäri, ei ravitsemusterapeutti, ei kukaan. Se kaikki lähtee sun päästäs.

Seuraavaksi teet päätöksen, että alat laihduttamaan NYT tällä sekunnilla etkä ensi kuukauden maanantaina tai vuoden päästä. Se pitää aloittaa nyt.  Muuten se ei tule toimimaan, koska 

ennen laihduttamista annat itsellesi "oikeuden" syödä kaikkea pahaa, joka ei siihen laihduttamiseen kuulu. Kaupassa käydessä nappaat sen suklaalevyn ajatuksella "Noku mää alotan sen dietin ens viikolla, niin saan nyt vielä syödä tätä suklaata". Ihmisen keho on niin kiero, että se viimeiseen tippaan asti pyytää sua siirtämään sitä diettaamista eiku siis elämäntapa muutosta. OTA ALOITUSKUVAT ja laita ne vaikka jääkaapin oveen, mieliteot jää vähemmälle.

Sitten sä päätät, miten hoidat homman kotiin. Karppaatko, seuraatko vaikka Jutan ohjeita vai syötkö ihan normaalia kotiruokaa?  Itse syön kotiruokaa, koska Jutan ohjeista jäin nälkäiseksi ja karppaus oli omasta mielestäni hankalaa. Maailmassa on niin monta diettiä, josta varmasti löydät sen sulle sopivan. Se voi vaatia kokeiluja, mutta sano mun sanoneen lentoemäntä, kaalisoppa, näkkäri yms dietit tuovat vain hetkellisen onnen. Tutkitusti ne voivat tulla moninkertaisena takaisin. Ai miksikö? Syöt näiden aikana niin vähän ja sen jälkeen syöt taas normaalit määrät ruokaa. Paras tapa on laihtua tehdä täydellinen elämäntapa muutos. Se tarkoittaa rasvojen tarkkailua, proteinin määrän lisäämistä ja hyvien hiilareiden syöntiä. Kuulostaako helpolta? Kyllä, se on halutessaan helppoa. Toki sen voi myös tehdä vaikeasti ja kitkutella miinus kaloreilla. Kuten yllä mainitsin sen ei tarvitse olla ydinfysiikaa. 

Puhdas ruoka vs. paha ruoka kumman valitset?

Sitten toteutus. Tyhjennät kaapeistasi se kaikki ruoka joka on mielestäsi niin hyvää, mutta tosiasiassa on vain sulle pahaksi. Ainakin aluksi, sitten kun olet saanut ruokailutottumukses kuntoon voit esim. kerran viikossa ruveta tankkaamaan enemmän hiilareita kroppaasi. Jo pelkästään sen takia, että laihtumisesi jatkuu eikä pyssää. Monesti netistä saa lukea kokemuksia, jossai kerrotaan painon laskun pysähtyneen. Se yleensä johtuu siittä, että elimistö tottuu tähän ja siksi paino ei laske. Helpointa on syödä alussa yksinkertaista ruokaa, joita on esim. helppo punnita. Sitten voi siirtyä "monimutkaisempiin" kun tietää paljonko pitää syödä.

Sitten se liikunta. Kyllä, tiedän että pelkästään syömällä laihtuu mutta ei se lihaksiton kroppa mikään kaunis ole. Laihana ainakaan. Alkuun kannattaa tehdä pideniä lenkkejä, asettaa itsellensä aikatavotteita esim. nyt liikun 15min ja ensiviikolla 25min. Sitten lopuks saattaa jo se 2h lenkki tuntua hyvältä ja kroppa alkaa vaatimaan liikuntaa. Ylipainoisella ihmisellä, joka harrastaa liikuntaa kasvaa lihasta n.400g päivää kohden, tietenkin se hidastuu n.1g per päivä. Nyt laihdutuksen alussa kannattaa käyttää tätä hyväksensä ja treenata niin paljon kunhan se tuntuu hyvälle. Motivaatio liikuntaan tietenkin laskee, jos vedät pari kunnon rääkki treeniä huonolla kunnolla ja olet loppu viikon kipeä. Siittä et hyödä sinä, eikä kroppas. Pienin askelin pääsee varmaan tulokseen. 

 Tiedän, että salille meneminen on monelle iso kynnys. Koska yleensä lihavilla ja ylipainoisilla on todella huono itsetunto ja kestävät huonosti kritiikkiä. Luultavasti olet myös vainoharhainen asian suhteen ja luulet, että salilla liikkuvat ihmiset pyörittävät silmiänsä ja tuijottavat kun pungerrat kuntopyörässä tai nostat painoja kuoleman kiilto silmissä, ja puuskutat kuin vanha ravihevonen. Oikeasti, uskokaa mun sanojani. Siellä moni tulee taputtamaan olalle ja tsemppaamaan, ja jopa auttamaan. Koska sä teet siellä jotain sen eteen, että sun kilot tippuis etkä jonota Mäkkärin kassalle. 

Mitäs sitten kun sortuu? Sortuminen ei maailmaa kaada. Laihduttaminen ei saa olla liian vakavaa. Pitää osata ottaa myös rennosti. Tietenkin paras "retkahdus" on harkinnalla tehty juttu, eikä se että sorrut kaupan kassalla mielitekojesi voimalla suklaapatukkaan. Pitää vain osata lopettaa ajoissa herkkujen syönti, eikä venyyttää sitä koko viikonlopun jutuksi koska muuten ollaan taas siinä kohdassa että syöt kohta joka päivä herkkuja.

Ylläpito. Sitten kun oot päässy tavoitte painoosi ja tuloksiin. Sun pitää ymmärtää ettet koskaan voi syödä enään samanlailla kuin ennen, koska sillä tavalla ne kilot tulevat hyvin nopeasti takaisin. Tietenkin tässä vaiheessa olet jo tottunut uuteen elämäntapaasi ja nautit siittä ;). 

Vinkit 

1. Lisää veden juomista. Nesteet lähtevät liikkeelle.

2. Pidä ruokapäiväkirjaa.

3. Valitse liikunta laji joka on mielestäsi sinun juttusi.

4. Säännöllinen painon punnitseminen ja mittanauhalla mittaaminen. Ei kuitenkaan tarkoita sitä, että joka päivä tarvisee puntarilla juosta.

5. Jätä napostelu, syö välipaloja.

6. Vähän mutta usein ruokailu.

7. Tunnista mielihalusi.

8. Älä ota liian vakavasti.

9. Tunnollisuus ja uskollisuus.

10. Kerää ympärillesi laaja vertaistuki.

+ Kiinteytys.

Näin pienillä asioilla varmasti löydät terveellisen minän ja saat painoa pudotettua.