Kuten otsikosta voi päätellä, olen kaivanut ah niin rakkaan sodanaikaisen mummo mankelin varastosta jotta pääsen aamuisin kulkemaan koulutukseen ja sieltä takaisin. Aamuisin lähden polkemaan n. 8.30 kohti keskustaa, koska koulutus alkaa 9.00 ja olen yleensä 10min aikaisessa (joka on ihan hyvä, että hiki ja lämpö kerkee tasaantumaan!!) . Fillaroinnin lisäkis joka aamu nousen neljänteen kerrokseen kävellen, kyllä kuulitte kävellen! Välillä pelkään, että mun pummpu pettää kahdessa viimeisessä rapussa (huom. raput on ihan pyllystä, koksa ovat matalia ja yhdessä rapussa miljoona rappusta, ainakin). Joka aamu aina juhannukseen asti tulen kulkemaan noita helvetillisiä rappusia ylös joita ei mun lyhyt jalkaisuuden takia voi taivaltaa edes kahden rapun harppauksilla, vaan se on sellaista juoksemista ylöspäin kunnes konttaan viimeisimmän melkein ylös (ei nyt, ei mun ego kestäs sellasta :D). Toivottavasti tää mun rappuralli tuottaa toivottua tulosta, varsinkin kun kävelen ne ainakin 4-6 kertaa edes takaisin. Tervetuloa reisilihakset! Rappusten nousemista ei voi verrata mihinkään liikunta muotoon, paitsi mäkijuoksuun ja sekin on ihan pyllystä.
Reitti kohti kurssia päin
Kiitän paikan mäkisyyttä, pääsen kurssille päin mentäessä "helpommalla" koska matkan varrella on mukavia alamäkiä. Tosin tuohon aikaan on vielä melko viileä, joten tumput saa pakata huomenna mukaan.. Takasin tulo ei olekkaan niin kivaa, kun koko matka oikeastaan tullaan ylämäkeen joten ottaa polviin ja reisiin aika mukavasti!
Reitti takaisin majapaikalle
Heh heh ja sitten ruokapolitiikkaan. Uusia päivärytmejä opetellessa on hieman unohtunut syödä päivän aikana, koska aamuisin unenpöpperössä ei oikein ruoka maistu ja kurssilla syöminen on hiukan niin ja näin. Mutta kuitenkin hyvin vähällä sortumisella ollaan päästä (hups. maanantaina juin sokerillisen spriten, lightin sijaan). Hieman kyseenalaisilla tuotteilla on nostettu verensokereita ja kaloreita koitettu syödä, jotta ei kauheasti mennä miinuksille (säästöliekin pelko). Mutta yli sallitun kalorimäärän ei olla menty! Nyt kun olen saanut melkein unirytmit korjattua voin taas keskittyä syömisen korjaamiseen ja yleiseen jaksamiseen. Tämän viikon aikana olen ollut kurssin takia kotiin tullessani aivan puhki, mutta ymmärtää sen kun ei ole tottunut olemaan noin passiivisesti pitkiä aikoja. Pikku hiljaa sano mummu mäessä =)
ps. Menkat on ihan syvältä sieltä, turvottaa ja mielialat vaihtelevat. Painoa tullu turvotuksen takia +1kg. Oumaikaad! Äkkiä menkkojen jälkeen tiputtamaan kilot pois salille ja lenkille.
Nyt katoan takaisin suunnittelemaan uusia polkupyörä reittejä ja kesän Seitsemisen reissua! Huomisiin!
Joko teillä on fillarit etsitty varaston uumenista?
Siellä sataa vettä, olo on aika aneeminen, motivaatio täysin nollissa. Turha ees kuvitella lenkistä tuolla vesisateessa tai viikon viimeisestä salipäiväst, kun nenä vuotaa ja yskittää (sisäinen hurraa huuto). Kävin eilen vastatuulta ja vesisadetta uhmaten 5,8km lenkillä, pyöristäen 6km minkä rakas puhelinkin kertoi mutta kartat on aina karttoja! Ja noita nastoja laittaessa, ei varmasti aina menty ihan asfaltin reunaa, joten oikaisuja on saattanut tulla.
Lenkki oli rehellisesti sanottuna todella kurja, trust me. Oltiin perjantaina käyty salilla ja olin palautunut tosi huonosti varmaankin tämän flunssan takia. Lenkki ei sitten meinaan kulkenut ollenkaan. Jalat oli kuin kaksi sementti porsasta joiden kanssa vaapuin 1h 10min tuolla tuiskeessa. Oikeasti 1h 10min meni tähän lenkkiin ja se kertoo jo tosi paljon missä fiiliksissä on menty. Ikinä ei ole näin paljoa aikaa mennyt taapertamiseen, 45-40min on se maksimi ollut aina. Ojansuun kohdalla meinasin ensimmäisen kerran soittaa kihlatulle, että tuu hakemaan mut pois täältä. Mutta reippaana likkana kuitenkin tuli sitten käveltyä loppuun asti, juoksemisesta ei edes kannattanut haaveilla eikä edes mieli tehnyt. Vastatuuleen kävely silti toi hyvin vastusta ja tänään kyllä on jaloissa tuntunut siltä, että jotain on tehty eilen. Turha itkeä paskasti menneen lenkin perään sen enempää, vaan keskittyä seuraaviin koitoksiin!
Sepäse! Vieläkun tämän muistaisi!
Muuten viikon treenaamiset ja syömiset ovatkin menneet hyvin, kaikesta huolimatta (esim. papan hautajaiset). Kuvittelin, että hautajaiset vaikuttaisivat motivaatiooni jotenkin edes mutta eei suoritin pää pystyssä itselleni asetetut tavoitteet. Paitsi, että en muistanut jokaisen päivän aterioista ottaa kuvaa joten jos kokeiltaisiin ensiviikolla uudestaan ruokapäiväkirjan pitoa? Oletteko sen verran armollisia?
Ensi viikolla olisi taas treffit vaa´an kanssa, hiukan jännittää onko paino noussut salitreenien takia vai onko se laskenut lisääntyneen liikunnan takia. Itse veikkaisin ensimmäistä, mutta katsellaan sitä sitten lähempänä miten oikein käy! Ensi viikolla alkaa myös uusi kolmi jakoinen treeniohjelma salille, joten senkin puolesta motivaation täyteinen viikko tulossa ellei flunssa taltuta nyt kokonaan sängyn pohjalle.
Ensi viikon treeni aikatalutut näyttävät tältä:
Maanantai: Lepopäivä
Tiistai: Kuntosali + lenkki
Keskiviikko: Lenkki
Torstai: Kuntosali + lenkki
Perjantai: Kotijumppa + lenkki
Lauantai: Kuntosali + lenkki
Sunnuntai: Lenkki + (kuntosali)
Miten teidän viikko on sujunut ja miten vietätte sunnuntaita? Suunnitteletteko etukäteen viikon treenit vai menettekö mielenne mukaan?
Makea miellyttää meitä ja saa aivomme hyrisemään mielihyvän tunteesta (kiitos sokerin). Sokeroitu elämä näkyy lanteilla ja kauheena morkkiksena jälkikäteen! Jos kaikki maistuu makealta, mikään ei maistu miltään.
"Sakkaroosi (C1H22O11) on disakkaridi, jota kutsutaan myös sukroosiksi, ruokosokeriksi tai tavalliseksi sokeriksi. Sakkaroosin CAS-numero on 57-50-01. Sakkaroosi muodostuu α-D-glukoosin 1-hiilen hydroksyyliryhmän liittyessä β-D-fruktoosin 2-hiileen glykosidisidoksella. Sakkaroosi on kasveissa hyvin yleinen yhdiste, jota esiintyy suuremmissa määrissä esimerkiksi sokeriruo'ossa (13–20 prosenttia), sokerijuurikkaassa (16–20 prosenttia), ananaksessa, maississa, porkkanassa. Suomessa ns. tavallinen sokeri, pöytäsokeri, on perinteisesti jalostettu sokerijuurikkaasta. Ruokosokeri sulaa 160 °C:n lämpötilassa ja muuttuu sitä kuumemmassa ruskeaksi massaksi, karamelliksi.
Sakkaroosia voidaan käyttää solunulkoisen nestetilan mittauksessa."
Näin meille Wikipedia kertoo tavallisesta sokerista, eikös kertonut paljon? Tämän lisäksi se myös kertoo tämän:"Liialliseen käyttöön voi liittyä myös ylipaino, mikä puolestaan kasvattaa muun muassa 2-tyypin diabeteksen ja sydänsairauksien riskiä." Tietenkin aiheuttaa! Sehän on selvää pässin lihaa, kaikki aiheuttaa ylipainoa jos sitä syö yli kulutuksen eli liikaa.
Tupakka, kahvi, porno, alkoholi, huumeet, netti, pelit, sokeri... Mikä näitä yhdistää? Riippuvuus, näihin kaikkiin mainittuihin voi jäädä koukkuun. Koukku syntyy yleensä hiipien, se tulee varpaillansa ja toiset altistuvat sille herkemmin. Onko siinä sitten kyse itsekurista niinku moni sanoo (sä oot heikko ihminen, kuulen monen ihmisen sanovan koukkuun jääneelle), nautinnonhalusta (ilman tätä mulla ei oo niin kivaa, tai tää rentouttaa mua. Sanoo huumeiden käyttäjä), ajattelmattomuudesta, lyhytnäköisyydestä, välinpitämättömyydestä.. Vai mistä ihmestä se on kiinni?
Mitkä piirteet määrittävät, miksi toinen takertuu johonkin tervellisyyden, muiden ihmisten tai oman elämän uhalla? Onko se biologista, sattumaa, kohtaloa, opittua vai monen asian summa?
Minulle on tärkeätä olla vapaa, oman elämäni herra. Riippuvuus pitää kahleissaan, se rajoittaa. Paljon jää ulkopuolelle, kun se sulkee sinut pienen maailmansa ympärille. Monet vaihtoehdot sulkeutuvat. Kuulostaako tutulle? Kyllä, tiedän miltä tuntuu olla addiktoitunut johonkin asiaan sanoo moni lukija nyt ja voin itsekkin sanoa samaa. Alkuun se oli kivaa, että kokeili rajojaan ja ajatteli en mä jää tähän koukkuun. Siinä se juju onkin, koukku alkaakin tekemään päätöksiä sinun puolestasi. Se joku, antaa jotain aluksi (esim. mielihyvää, rentouttaa, tuo vauhtia elämään) -siksi sitä jäädään koukkuun. Kun antaa pikkusormen se antaa ottaa koko käden. Olet kuin kala joka tarttuu matoon, jäät koukkuun. Lopuksi se ottaa enemmän kuin antaa. Oli se sitten mikä tahansa riippuvuus, rehellisesti voin myöntää että nykyään sokeri on yhtä paha koukku mitä heroiini. Ensiksi silloin tällöin, sitten jokapäivä ja loppuen lopuksi aamu ei välttämättä ala ilman suklaapatukkaa tai pullaa. Jos koukun annetaan päästä niin pahaksi.
“Hiilihydraattiriippuvaisuus voi ilmetä monin eri tavoin: voit olla addiktoitunut suklaaseen, karkkeihin, leipään, pastaan, alkoholiin ja niin edelleen. Olennaista on tärkkelyksen ja sokerin laukaisema hyvän olon tunne aivoissa, joka johtaa loputtomaan ahmimisen kehään, kun sitä hyvää oloa epätoivoisesti yritetään pitää yllä.”
Yllä oleva lainaus on kirjasta Irti Sokerista (suosittelen kaikkia lukemaan kyseinen opas!). Tämä on totta, jokainen joka alkoholia on käyttänyt tietää miltä laskuhumala tuntuu. Kurjalta. Siksi moni ottaa niitä tasoittavia rankan bileyön jälkeen, koska pyritään pitämään sitä hyvää oloa yllä ja siirtämään sitä pahaa oloa (krapulaa) myöhemmälle. Koska kukaan ei tahdo vapaaehtoisesti voida hyvin, ei todellakaan! Sama se on huumeissa, vältetään sitä tulevaa pahaa oloa piikittämällä lisää, tupakoinnissa vältetään niksoja ja sokeri riippuvaisuudessa nopeiden hiilareiden jälkeistä alhaista verensokeria.
Onko riippuvudessa kyse ahneudesta? Halutaan mahdollisimman paljon. Aina vaan enemmän ja enemmän, toleranssi nousee. Hyvän olon saamiseksi vaaditaankin enemmä kuin viime kerralla. Mikään ei riitä. Porttiteoria. Turtuminen. Ahneella on paskanen loppu, se opetetaan jo äidinmaidon kautta. Älä syö Pirkkopekka liikaa karkkia sulle tulee huono olo. Sanovat äidit vanhemmillensa ja loppuen lopuksi valitetaan kipeätä vatsaa, kun sokerihumala loppuukin. Vai onko taustalla pelko? Tyhjyyden tunne. Menettämisen pelko. Aukko. Välttely siittä, että joutuu kohtaamaan ja katsomaan peiliin, eikä katoamaan ja keskittymään muuhun.
Ehkä kuitenkin kyse on vain biologiasta. Osa meistä on aivokemialtaan sellaisia, että olemme alttiimpia ympäristön houkutuksille ja kehitämme helpommin riippuvuuden niihin. Oletan, että tutkijoiden kiista sokeriaddiktion olemastaolosta liittyy siihen, onko kyseessä kemiallinen vai tunne riippuvuus. Itse en usko, että noita kahta voi erottaa. Riippuvuus on kehä, johon liittyvät sekä tunteet että aivokemialliset reaktiot.
Irti koukusta
Näillä ohjeilla olen päässyt itse sokeri/rasva/suola koukustani yli ja pystyn herkuttelemaan ilman ahmimis kohtausta tai kärsimättä hirveätä morkkista.
- Mieti asiaa pintaa syvemmältä - miksi syöt? ja mitkä tilanteet laukaisevat ahmimisen? Tiedostamisen jälkeen asiaa on helpompi käsitellä.
- Työstä ongelmaa astettain. Keksi korvaava tapa/rutiini tilanteeseen, jossa muuten herkuttelisit. Firman kahvihetkelle pullan sijasta omena, kotona leffaa katsoessa porkkanoita ja pähkinöitä.
- Koukun huutaessa nimeäsi, keskity johonkin muuhun. Soita kaverillesi, lähde lenkille (älä ota rahapussia mukaan!), meditoi..
- Älä säilö, kotonasi mitään mikä lisäisi houkutuksen määrää.
- Monipuolinen ja säännöllinen ruokailu. Ruokailujen välissä ei kerkiä tulemaan nälkä.
- Juo vettä! Veden tärkeyttä ei voi olla korostamatta.
- Noudata ruokavaliota. Monelle toimii, kun rutiinit on automatisoituja ja kotoa ei löydy mitään ylimääräistä.
- Mieti oloasi ahmimisen jälkeen. Tiedät, että se on aina sama. Huono ja piiskaat itseäsi viikkoja sen jälkeen.
- Aseta tavotteita.
- Älä säti itseäsi ja hyväksy vastoinkäymiset. Turha jäädä yhden pullan jälkeen itkemään! Tulee vielä huonompi olo.
- Karsi ylimääräiset tressintekijät, jos on mahdollista esim. työahdistus/uupumus, huono parisuhde jne.
- Liikunta, auttaa parantaa omaa oloasi ja yleistä vireyttä kehossasi!
- Muista, että keho tarvitsee polttoainetta ruasta. Herkuilla ei pääse pitkälle, mutta oikealla ja monipuolisella rualla pääsee!
- Vaikka sortuisit muista, että suklaapatukka on pienempi mitä suklaalevy. Silti, et voi heittää koko päivää plörinäksi vaikka sorruitkin suklaapatukkaan.
- Muista onnistumiset ja kehu itseäsi!
Oletko sinä koukussa sokeriin/suolaan/rasvaan vai jopa näihin kaikkiin? Miten olet päässyt yli koukusta?
Viimeksi otettiin perjantai motivaatiot kuvilla, otetaan torstai motivaatiot videoiden avulla! Tässä sekalainen määrä motivatiota antavia videoita. Nauttikaa ;)
(Oikeastaan tein tämän postauksen itseäni varten, koska huomenna on pappani hautajaiset ovat huomenna juurin siihen aikaan kun mun pitäs olla salilla vääntämässä rautaa. Joten salille mennään hieman myöhemmin ja sinnehän mennään vaikka pää sanois mitä!)
Muuten tämä viikko on oikein hyvin hurahtanut käyntiin ja olen teidän ilokseni kerännyt niitä kuvia syömisistäni, jotta voidaan sitten yhdessä purkaa kokoelmaa sunnuntaina tai lauantaina. Maanantaina ja tiistaina on ollut salipäivä, ja ollaan taas otettu jalat treeneihin mukaan kun polvi on antanut "luvan". Pitkiä lenkkejä ei olla vielä vedetty tai juostu tuolla asfaltilla polven takia, mutta ensi viikolla meinattiin hieman sitäkin kokeilla taas miten lähtee rullaamaan =) Tämä nyt oli tälläinen pika postaus näin saunan ja kävelyn jälkeen, koska oon 41minuuttia jäljessä iltapalastani.
Kun kaikki muut suunnittelevat dokausta, niin oi kyllä sinä lähdet sinne salille/treeneihin/lenkille! Olkaa hyvä, nyt niitä motivaatio lauseita ja kuvia tulee tuutin täydeltä!
Ps. Kirjoitus on ajastettu, koska olen tähän aikaan nostamassa itse rrautaa!
Olen pohtinut omaa laihdutusmotivaation ylläpitämistä, kun niiin monet kerrat ja yritykset on kaatunut jo ensimmäisen ongelman tullessa vastaan. Olen lukenut läpi monia monia nettisivuja ja päätin nyt kasata tähän postaukseen omat suokit, ja omia ajatuksia motivaation ylläpitämisestä.
TAVOITE
-Jotta voi päästä tavoitteeseen, pitää se ensin tietää.
-Aseta realistiset tavoitteet
-"Limit but do not eliminate" luki jollain nettisivulla. Jos poistaa kaikki lempiruokansa, tekee niitä varmasti mieli heti seuraavana päivänä. Entä jos pitäisitkin lempiruokasi dieetissä, mutta rajoitat annoskokoa ja sitä, kuinka usein syöt sitä?
-Mikä on minun lyhyen ajan tavoite
-Mikä on minun pidemmän ajan tavoite
-Kun olet asettanut tavoitteet, on sinulla jotain, mistä voit seurata laihduttamisen edistymistä ja kunnon kohoamista.
-Muista tavoite joka päivä!
Oma tavoitteeni on saada BMI normaalipainoon. Kuntoilupuolella haluan kehittää lihasvoimaani ja päästä joskus kilpailemaan (kunhan paino putoaa ja paikat kestää).
LOPPU TEKOSYILLE
-Minä, kuten varmasti niiiiiiin monet muutkin laihdutusta yrittäneet, olen keksinyt vaikka ja mitä syitä sille, miksi en voi juuri nyt laihduttaa, ja juuri tänään - ja miksi aloitan taas uudestaan ensi maanantaina. Aloita se HETI päätöksen tehtyäsi.
-Kaikilla meillä on elämässä vaikka ja mitä meneillään, mutta usein asiat voi järjestää eri lailla, olemassolevia tapoja voi muuttaa. Esim. vaikkei salille/lenkille/jumppaan pääsisikään jotain syystä (työ/perhe/sairaus), niin eihän sitä silti tarvitse mässyttää karkkia ja herkkuja.
-Aikatauluta kuntoilut, niistä tulee helpommin pidettyä kiinni, kun olet miettinyt milloin kuntoilet
MIKSI HALUAN LAIHTUA?
Ne kivat motivaatiofarkut kaapissa?
Terveys?
Yleinen väsynyt olotila?
Kuvittele "uusi sinä", millainen olet, kun olet saavuttanut tavoitteesi?
-"I'm sick and tired of feeling sick and tired" kuvaa hyvin monen mielentilaa. Pitkät työpäivät, huonosti syöminen ja liikkumattomuus saa kyllä pahan kierteen aikaiseksi. Haluat takaisin hyvän viretason ja säännöllisen kuntoilun, sekä kevyemmät askeleet.
Haluan mahtua ihaniin vaatteisiini, jotka odottavat kaapissa.
Haluan vaikuttaa terveyteeni siinä missä voin; paino, syöminen, kuntoilu
OLE REHELLINEN ITSELLESI
-Älä aloita taas maanantaina/loman jälkeen, ensi syksynä, ennen häitä/joulua/juhlia/kesää - aloita NYT ja jatka tästä eteenpäin.
Kaikki on paljon paremmin kun olen laihempi - näinhän tämä ei mene, vaikka varmasti oma olo paranee ja piristyy
Olen isoluinen, suvussa on paljon pulleita, en oikeasti syö paljon/huonosti
Jos olet niin ylipainoinen kuin minä, ei näillä ole oikeaa pohjaa. Isoluinen voi toki olla, mutta luut eivät paina kymmeniä kiloja enemmän kuin muilla ;)
Kyllä minä muuten, mutta... Hyvähän sinun on, mutta minä...
-En usko että monellekaan käy niin, että joku survoo ne suklaat/herkut/liiat ruoat/huonot ruoat pakolla suusta alas, vaan kyllä itse pitää ottaa vastuu näistä
-Liikkua voi monella tapaa - ei tarvitse olla tunteja päivittäin/viikottain, kun hyödyntää hyötyliikunnan, tai vaikka herää tuntia aikaisemmin ja joogaa kotona
-Itse olen näitä asioita käynyt läpi, ja hyväksynyt sen, ettei minusta varmaan ikinä tule täydellistä missään muodossa, ja että minun painoni on MINUSTA kiinni. Ei työpaikan ruoasta, kotiruoasta, kiireistä jne
JOS SORRUT, ÄLÄ LUOVUTA
-Minun monet laihdutusyritykseni ovat loppuneet siihen, että syön jotain "kiellettyä", ja jotenkin se mieliala siitä niin lannistuu, että koko laihduttaminen loppuu siihen. Kuulostaako tutulta?
-Alussa päätin, että jos sorrun jossain vaiheessa, palaan samantien ruotuun. Ei kannata heittää hukkaan kaikkea jo siihen asti saavutettua sillä, että joskus sortuu.
KOKO ELÄMÄ UUSIKSI?
-Tämä varmasti jakaa ihmiset niihin, joille koko elämän uusiksi laittaminen sopii, ja niihin, joille se ei sovi ollenkaan. Niille joille se ei sovi, sopinee se, että tekee isomman muutoksen yksi kerrallaan.
-Itse en koe vaikeaksi esim. sitä, että elämäntapojen muutoksessa meni koko ruokavalio uusiksi, sekä myös liikunta. Eilen rehkin salilla (ennen tätä en ollut käynyt vuosiin ja vuosiin salilla, koska en osannut enkä tykännyt minulle tehdyistä ohjelmista, joissa edetään pikkuhiljaa painoja lisäten), ja sain itsestäni irti todella paljon, ja olihan voittaja olo, kun siirryin salin puolelta naama punaisena ja hikisenä crosstrainerin kimppuun.
TUKEVAT YSTÄVÄT
-En tarkoita tällä erityisesti ylipainoisia ystäviä ;), vaan ihan kaikenkokoisia ystäviä, jotka antavat tukea laihdutuksellesi. Ystävien tuki on minulle tärkeää. Meistä monet ovat joutuneet siihen tilanteeseen, missä tuputetaan, että ota nyt yksi pulla, ja ota nyt yksi tuo ja yksi tämä, ja eihän yksi pizza voi mitään kaataa. Siinä ovatkin oikeassa, ettei se yksi se-tai-tuo-tai-tämä kaada mitään, mutta tuputtaminen on kyllä ärsyttävää!
-Jutan Superdieetit -ohjelmassa yksi treenattava kertoikin, että oli mennyt ystäväpiiri uusiksi ja jonkun vanhan ystävän kanssa oli mennyt aikaa ja vaatinut puhumista siitä, että jos toinen syö jotain, se ei ole sinulta pois, ja jos sinä et syö, niin se ei ole siltä toiselta pois. Toivottavasti meillä kaikilla on ainakin se yksi ystävä, joka aidosti kannustaa ja on iloinen edistyksestäsi!
-Aloitin elämäntapa muutoksen kihlatun kanssa, ja on tosi mukavaa jakaa ideoita, tuntemuksia, ajatuksia ja kannustusta heidän kanssaan. Olen myös onnekas, koska minulla on hänen lisäksi ihania ystäviä, jotka kannustavat minua tässä isossa ja pitkässä projektissa! Toivon samaa sinulle :)
PALKITSE ITSESI ONNISTUMISISTA
-Huomioi kaikki positiiviset muutokset itsessäsi, älä keskity vain niihin, joissa muutoksia ei ole tapahtunut. Paino voi junnata välillä, mutta peilistäkin ehkä näkee, tai mittanauhalla ainakin, jos senttejä on hävinnyt!
-Palkitse itse jollain muulla kuin ruoalla/herkuilla. Uusi kiva paita?
-Alla muutamia kannustavia ajatuksia terveellisemmän elämän tavoitteluun - ne voisi vaikka tulostaa jääkaapin oveen.
T. Minä. Tiedän olevani nyt paljon vahvempi kuin ennen.
Mä oon treenien kanssa ottanut ison askeleen taaksepäin, koska polvi hajos viime viikon tiistaina ja se on siittä asti oireillut aika voimakkaasti. Joten treenaamiset on keskittynyt yläkroppaan ja käsiin oikeastaan kokonaan. Odotan innolla sitä päivää, kun polvi taas kestää ja pääsee kyykkäämään ja prässään! Mutta siihenkin on vielä aikaa, eka pitää kuntouttaa ja sillain.. Kaikki taas pitää alottaa alusta =/
Ruokavalion kanssa hommat sujuu sitten paremmin, mitä fyysisesti kropan kanssa. Karsin ruokavaliosta nyt kokonaan ne viimeisetkin maidon rippeet ja viljoista säästin vain kauran, joka ei sisällä gluteenia. Joten kroppakin alkaa toimimaan paremmin! Perunaa en olekkaan pariin kuukauteen syönytkään, kun ei sovi ollenkaan vatsalle ja saa olon tosi tuskaiseksi. Kaikkea sitä tajuaakin kun alkaa miettimään oikein mitä syö! Kaikki ne kivut ja tukalat olot johtuivat siis ruokavaliostani, sillonkun vielä söin huonosti ja epäsäännöllisesti. Nyt siis voisin esitellä nopeasti kaiken mitä en syö:
-sitrushedelmiä (oirehdin, kevyttä allergiaa?)
-maitotuotteita (laktoosittomat käy)
-perunaa (joskus tankkauspäivinä vähän ja kärsin!)
-viljoja (paitsi kauraa)
-sokeria (tankkauspäivinä vaan)
-gluteenia
-valmis marinoituja
Moni kysyy että mitä mä oikein sitten syön, niin suunnittelin ensi viikolle postausta johon kerään jokaiselta päivältä kuvia ruuistani ja selitykset mitä ne sisältävät. Monen korvaan ruokavammaisuuteni kuulostaa todelta hankalalta, mutta itseasiassa ei se nyt kauheen vaikeata voi olla kun kihlattunikin pysyy vammaisuuksissani perässä ja osaa tehdä halutessansa ruokaa mitä mäkin voin syödä! Perinteistä kotiruokaa syön, soveltaen. Tietenkin nää rajottaa hiukan esim. ulkona syömistä tai kylässä. Aika nopeasti kolmen päivän vatsakipujen jälkeen olen oppinut kieltäytymään!
Vaikka kuvista voisi päätellä, että mulla olis motivaation puutetta. Ei ole ollenkaan, ajattelin vain täydentää tätä motivaation täyteistä postausta motivaato kuvilla. Tällä hetkellä mä voisin tuolla kadulla jakaa motivaatiotani muillekkin, koska en itse nyt sitä pääse käyttämään. Kuka tarvitsee motivaatiota? Pistän ykkösluokan postissa tulemaan tarvitseville sitä :D Menkää ulos ja nauttikaa keväästä! Käykää juoksemassa ja lenkillä, prässätkää ja kyykätkää munkin puolesta! Olkaa onnellisia!
Tässä on ehkä paras motivaatio kuva ikinä! Kroppa sanoo että ei jaksa, mutta henkinen puoli sanoo "vielä kuus, vielä kaks"!
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
