Sokeri – puhdasta, valkoista ja koukuttavaa

Makea miellyttää meitä ja saa aivomme hyrisemään mielihyvän tunteesta (kiitos sokerin). Sokeroitu elämä näkyy lanteilla ja kauheena morkkiksena jälkikäteen! Jos kaikki maistuu makealta, mikään ei maistu miltään. 

"Sakkaroosi (C1H22O11) on disakkaridi, jota kutsutaan myös sukroosiksi, ruokosokeriksi tai tavalliseksi sokeriksi. Sakkaroosin CAS-numero on 57-50-01. Sakkaroosi muodostuu α-D-glukoosin 1-hiilen hydroksyyliryhmän liittyessä β-D-fruktoosin 2-hiileen glykosidisidoksella. Sakkaroosi on kasveissa hyvin yleinen yhdiste, jota esiintyy suuremmissa määrissä esimerkiksi sokeriruo'ossa (13–20 prosenttia), sokerijuurikkaassa (16–20 prosenttia), ananaksessa, maississa, porkkanassa. Suomessa ns. tavallinen sokeri, pöytäsokeri, on perinteisesti jalostettu sokerijuurikkaasta. Ruokosokeri sulaa 160 °C:n lämpötilassa ja muuttuu sitä kuumemmassa ruskeaksi massaksi, karamelliksi.

Sakkaraasi-entsyymi pilkkoo ohutsuolessa sakkaroosia monosakkarideiksi.

Sakkaroosia voidaan käyttää solunulkoisen nestetilan mittauksessa."

Näin meille Wikipedia kertoo tavallisesta sokerista, eikös kertonut paljon? Tämän lisäksi se myös kertoo tämän:"Liialliseen käyttöön voi liittyä myös ylipaino, mikä puolestaan kasvattaa muun muassa 2-tyypin diabeteksen ja sydänsairauksien riskiä." Tietenkin aiheuttaa! Sehän on selvää pässin lihaa, kaikki aiheuttaa ylipainoa jos sitä syö yli kulutuksen eli liikaa. 

Tupakka, kahvi, porno, alkoholi, huumeet, netti, pelit, sokeri... Mikä näitä yhdistää? Riippuvuus, näihin kaikkiin mainittuihin voi jäädä koukkuun. Koukku syntyy yleensä hiipien, se tulee varpaillansa ja toiset altistuvat sille herkemmin. Onko siinä sitten kyse itsekurista niinku moni sanoo (sä oot heikko ihminen, kuulen monen ihmisen sanovan koukkuun jääneelle), nautinnonhalusta (ilman tätä mulla ei oo niin kivaa, tai tää rentouttaa mua. Sanoo huumeiden käyttäjä), ajattelmattomuudesta, lyhytnäköisyydestä, välinpitämättömyydestä.. Vai mistä ihmestä se on kiinni?

Mitkä piirteet määrittävät, miksi toinen takertuu johonkin tervellisyyden, muiden ihmisten tai oman elämän uhalla? Onko se biologista, sattumaa, kohtaloa, opittua vai monen asian summa? 

Minulle on tärkeätä olla vapaa, oman elämäni herra. Riippuvuus pitää kahleissaan, se rajoittaa. Paljon jää ulkopuolelle, kun se sulkee sinut pienen maailmansa ympärille. Monet vaihtoehdot sulkeutuvat. Kuulostaako tutulle? Kyllä, tiedän miltä tuntuu olla addiktoitunut johonkin asiaan sanoo moni lukija nyt ja voin itsekkin sanoa samaa. Alkuun se oli kivaa, että kokeili rajojaan ja ajatteli en mä jää tähän koukkuun. Siinä se juju onkin, koukku alkaakin tekemään päätöksiä sinun puolestasi. Se joku, antaa jotain aluksi (esim. mielihyvää, rentouttaa, tuo vauhtia elämään) -siksi sitä jäädään koukkuun. Kun antaa pikkusormen se antaa ottaa koko käden. Olet kuin kala joka tarttuu matoon, jäät koukkuun. Lopuksi se ottaa enemmän kuin antaa. Oli se sitten mikä tahansa riippuvuus, rehellisesti voin myöntää että nykyään sokeri on yhtä paha koukku mitä heroiini. Ensiksi silloin tällöin, sitten jokapäivä ja loppuen lopuksi aamu ei välttämättä ala ilman suklaapatukkaa tai pullaa. Jos koukun annetaan päästä niin pahaksi.

“Hiilihydraattiriippuvaisuus voi ilmetä monin eri tavoin: voit olla addiktoitunut suklaaseen, karkkeihin, leipään, pastaan, alkoholiin ja niin edelleen. Olennaista on tärkkelyksen ja sokerin laukaisema hyvän olon tunne aivoissa, joka johtaa loputtomaan ahmimisen kehään, kun sitä hyvää oloa epätoivoisesti yritetään pitää yllä.”

Yllä oleva lainaus on kirjasta Irti Sokerista (suosittelen kaikkia lukemaan kyseinen opas!). Tämä on totta, jokainen joka alkoholia on käyttänyt tietää miltä laskuhumala tuntuu. Kurjalta. Siksi moni ottaa niitä tasoittavia rankan bileyön jälkeen, koska pyritään pitämään sitä hyvää oloa yllä ja siirtämään sitä pahaa oloa (krapulaa) myöhemmälle. Koska kukaan ei tahdo vapaaehtoisesti voida hyvin, ei todellakaan! Sama se on huumeissa, vältetään sitä tulevaa pahaa oloa piikittämällä lisää, tupakoinnissa vältetään niksoja ja sokeri riippuvaisuudessa nopeiden hiilareiden jälkeistä alhaista verensokeria.

Onko riippuvudessa kyse ahneudesta? Halutaan mahdollisimman paljon. Aina vaan enemmän ja enemmän, toleranssi nousee. Hyvän olon saamiseksi vaaditaankin enemmä kuin viime kerralla. Mikään ei riitä. Porttiteoria. Turtuminen. Ahneella on paskanen loppu, se opetetaan jo äidinmaidon kautta. Älä syö Pirkkopekka liikaa karkkia sulle tulee huono olo. Sanovat äidit vanhemmillensa ja loppuen lopuksi valitetaan kipeätä vatsaa, kun sokerihumala loppuukin. Vai onko taustalla pelko? Tyhjyyden tunne. Menettämisen pelko. Aukko. Välttely siittä, että joutuu kohtaamaan ja katsomaan peiliin, eikä katoamaan ja keskittymään muuhun. 

Ehkä kuitenkin kyse on vain biologiasta. Osa meistä on aivokemialtaan sellaisia, että olemme alttiimpia ympäristön houkutuksille ja kehitämme helpommin riippuvuuden niihin. Oletan, että tutkijoiden kiista sokeriaddiktion olemastaolosta liittyy siihen, onko kyseessä kemiallinen vai tunne riippuvuus. Itse en usko, että noita kahta voi erottaa. Riippuvuus on kehä, johon liittyvät sekä tunteet että aivokemialliset reaktiot. 

Irti koukusta

Näillä ohjeilla olen päässyt itse sokeri/rasva/suola koukustani yli ja pystyn herkuttelemaan ilman ahmimis kohtausta tai kärsimättä hirveätä morkkista.

- Mieti asiaa pintaa syvemmältä - miksi syöt? ja mitkä tilanteet laukaisevat ahmimisen? Tiedostamisen jälkeen asiaa on helpompi käsitellä.

- Työstä ongelmaa astettain. Keksi korvaava tapa/rutiini tilanteeseen, jossa muuten herkuttelisit. Firman kahvihetkelle pullan sijasta omena, kotona leffaa katsoessa porkkanoita ja pähkinöitä. 

- Koukun huutaessa nimeäsi, keskity johonkin muuhun. Soita kaverillesi, lähde lenkille (älä ota rahapussia mukaan!), meditoi..  

- Älä säilö, kotonasi mitään mikä lisäisi houkutuksen määrää.

- Monipuolinen ja säännöllinen ruokailu. Ruokailujen välissä ei kerkiä tulemaan nälkä.

- Juo vettä! Veden tärkeyttä ei voi olla korostamatta.

- Noudata ruokavaliota. Monelle toimii, kun rutiinit on automatisoituja ja kotoa ei löydy mitään ylimääräistä.

- Mieti oloasi ahmimisen jälkeen. Tiedät, että se on aina sama. Huono ja piiskaat itseäsi viikkoja sen jälkeen.

- Aseta tavotteita.

- Älä säti itseäsi ja hyväksy vastoinkäymiset. Turha jäädä yhden pullan jälkeen itkemään! Tulee vielä huonompi olo.

- Karsi ylimääräiset tressintekijät, jos on mahdollista esim. työahdistus/uupumus, huono parisuhde jne.

- Jääkaapin oveen ripustetut kauhukuvat/motivoivat kuvat. 

- Liikunta, auttaa parantaa omaa oloasi ja yleistä vireyttä kehossasi!

- Muista, että keho tarvitsee polttoainetta ruasta. Herkuilla ei pääse pitkälle, mutta oikealla ja monipuolisella rualla  pääsee!

- Vaikka sortuisit muista, että suklaapatukka on pienempi mitä suklaalevy. Silti, et voi heittää koko päivää plörinäksi vaikka sorruitkin suklaapatukkaan.

- Muista onnistumiset ja kehu itseäsi!

Oletko sinä koukussa sokeriin/suolaan/rasvaan vai jopa näihin kaikkiin? Miten olet päässyt yli koukusta?