Kuten voitte arvata otsikosta, että jotain on tapahtunut mutta siittä on päästy jo henkisesti yli. Vaikka fyysisesti keho hoitaa vielä haavojansa.
Niin tosiaankin olin erään kurssin pakollisella työharjoittelu jaksolla oppimassa autokuljettajan saloja. Ensimmäinen viikko meni ihan ok, kunnes tuli harjoittelu jakson viimeinen keskiviikko ennen pyhäpäivää. Oon niin sekaisin päivistä, etten muista mikä arkipyhä sillon oli tulossa mutta kuitenkin reippaana likkana hyppäsin kuorma-auton perälaudalle "liftille" ei siinä mitään ylösmeno suoriutui loistavasti MUTTA alastulo ei ollutkaan niin loistava enään.. Perälauta oli maasta n. 20cm korkeudella ja astun alas joustamatta polvia muka kauheessa kiireessä ettei ollut aikaa odottaa että lauta oli maassa asti. KOSKAAN sieltä ei saa tulla noin, EI KOSKAAN! Tulin kuitenkin. Polvi sanoi itsensä irti ja aloin ihmettelemään työkaverille, että sattupas pahasti. Noh, minä reippaana likkana kävin sitten vielä perjantaina töissä ja maanantaina. Kunnes kipu alkoi olemaan niin sietämätön, että soitin maanantaina kesken työpäivän kihlatulle että nyt pitää lähteä päivystykseen. Lekuri antoi päivän sairaslomaa ja sanoi:"syö buranaa".
Kävin sitten sen voimin tiistaina töissä, kunnes ti-ke välisenä yönä heräsin viiltävään polvikipuun ja sanoin taas kihlatulle että nyt lähdetään päivystykseen. Lekuri antoi tramadolin ja sanoi tule 8 aikaa aamusta takaisin, niin pistetään sut röntgeniin. Aamulla sitten nilkutin takaisin lääkärin pakeille, lähete röntgeniin polvi kuvauksiin ja takaisin lääkärille. Onneksi röntgenissä ei polvesta löydetty mitään, mutta lääkäri löysi itse kierukasta revähdyksen ja jotain häikkää rustoissa.
Kohta olen lepäillyt ja kävellyt viikon kepeillä alkaa taas tuntumaan hyvältä tuo polvi. Tiedän, että jos lähden nyt juoksemaan en kävele viikkoihin taas kunnolla. Joten lepoo, lepoo, lepoo ja katsellaan kuukauden päästä miten jalka taas toimii.Vahinkoja sattuu kaikille ja tällekään tapaturmalle ei voinut oikeastaan mitään. Näitä sattuu, mutta ainakaan vielä lääkäri ei antanut punaista valoa inttiin menolle. Nyt vaan pitää oikeasti rauhassa liikkua ja polven ehdoilla mennä, että parantuu kunnolla!
Tämä gif kertoo tämän hetkisistä fiiliksistä todella paljon, pelkään oikeasti että tämä tapaturma haittaa jotenkin inttiin pääsyä! Toinen mikä tuottaa sekalaisia fiiliksiä on 12.6, jolloin julkistetaan toisen asteen oppilaitosten tulevat ykköset! Saas nähdä, miten käy ;) Pääsenkö paikkaan joka oli ensimmäisenä hakutoiveena, vai joudunko tyytymään muihin sijoihin! Toisaalta ei ole väliä, kunhan tämä likka pääsee opiskelemaan syksyllä.
Toisaalta, myös yllä oleva gif kertoo hieman fiiliksistä myös sillä mun ah niin ihana ja rakas kihlattu rohkeasti diabeteksestä huolimatta on hakenut avoimella kirjeellä Suomen Puolustusvoimilta lupaa suorittaa armeijan taudista huolimatta! Pakko hehkuttaa asiaa, koska todella rohkea teko oikeasti! Pelkästään jo sinne hakeminen oli hieno juttu, nyt odotetaan lääkäritarkistukseen ja valintatilaisuuteen kirjettä! Ehkä palvelemme samaan aikaan ;) Kuka tietää!?!
PS. Aamuja kaikille uusille mosille ;) ! Ja hermoja kaikille heitä komentaville. Ei oo kummallakaan helppoa!
