Päivitystä pitkästä aikaan (siviili-tj 642)

Mun on varmaan turha sen suuremmin yrittää selittää hiljaiseloa mitenkään, mutta valotetaan nyt kuitenkin mitä tässä on viimeisten kuukausien aikana tapahtunut. Muutin siis elokuun alussa Ouluun opiskelemaan yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi OSAO:lle ja tää on ollut ihan jees ainakin tähän asti. Hirveä kortti- ja autokuume iski, kun tänne pääsin. Kovasti odotan ensi lukuvuotta, koska silloin aloitetaan C-korttien ajaminen ja saadaan tietää kuka pääsee yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi ja kuka joutuu tyytymään pelkkään nuppi korttiin. Motivaatio on kova päästä ajamaan CE-kortin!

Päivät on kulunut aika pitkälti opiskellessa itsellekkin uusia juttuja, varsinkin moottoritekniikka on ollut hiukan vaikeata ainakin tähän asti kun ei ole koskaan tullut sen suuremmin ajateltua kuorma-auton sielunelämää ja uusien koneiden opettelua.Voisin sanoa, että jokainen päivä on ollut mielenkiintoinen ja erillainen. Olen myös yllättynyt kuinka paljon näinkin mielenkiintoinen ala motivoi mua käymään. Harmittaa olla päivääkään poissa koulusta, kun tuntuu että missaan niin paljon poissaollessani!

Täällä muuten asuminen on ollut myös tosi jees vaikkakin alku oli hieman vaikeata, kun kihlattu jäi etelään työskentelemään ja koimme työtarjonnan olevan siellä parempi. Mutta ikävä on helpottunut suunattomasti tässä viikkojen kuluessa ja kyllä me nähdään sillain sopivissa määrin, ettei ihan mahdottomaksi pääse ikävä ja kaipuu toisen viereen. Vapaa-aika onkin mennyt sitten kavereiden kanssa hengailessa joko Oulussa tai täällä Kempeleessä, käydessä salilla ja lenkillä, opiskelllessa itsenäisesti ja jutellessa Petrin kanssa.

Ennen tänne muuttamista kuvittelin ettei etäsuhde voisi mitenkään toimia, sillä välimatkaa on kuitenkin 500km ja miten aika ja huomio riittää toiselle kun täällä on niin paljon tekemistä. Koetaan Petrin kanssa tämä välimatlka ja harvoin näkeminen hyvänä harjoitteluna työelämää ja inttiä ajatellen. Tää pieni ero tekee muutenkin hyvää sillä, kun näkee toista harvemmin osaa arvostaa jokaista hetkeä joka vietetään yhdessä. Periaatteessa ennen yhdessä oloon turtui kun se oli jokapäivästä ja itsestäänselvyyttä. Nykyään sitä molemmat kaivaa kalenterin esiin, johon kirjoitetaan isolla että tulen käymään etelässä tms. Ja silloin pyritään tekemän jotain spesiaalia esim. käydä syömässä tai lentopallopeliä katsomassa. 

Niin muuten täytin lauantaina 20v (BILEET). Joo oli kyllä ihan superhieno lauantai että oksat pois! Juhlistin synttäreitä syömällä yksin mutakakkua ja käymällä paikallisessa baarissa parilla. Hämmennyin täysin miten sitä viihtyy jopa baarissakin tarvittaessa yksin. Mutta ei nyt jauheta synttäreistäni tai parisuhteesta sen enempää, vaan mennään teitä kiinnostavaan aiheeseen eli laihduttamiseen ja treenaamiseen. Itse laihdutus on jäänyt toissijaiseksi asiaksi opiskeluiden aloittamisen takia, kun on etsinyt itsellensä uutta säännöllistä rytmiä ja koulussakin on ollut niin kiire, ettei ole vain jaksanut panostaa hommaan. Siinä se paino on näemmä pudonnut vaikka  se ei ole ollut ykkös prioriteetti. Liikunnasta siltikään en ole luopunut, vaan päivittäin on tullut tehtyä rutiiniksi syntyneet toimet lenkki + sali tai pelkkä pitkä lenkki. Pääasia kuitenkin, että tulee liikuttua päivittäin 1-2h ja että se on hauskaa.

Niin se intti... Sain nyt tietää milloin valmistun täältä ja pikkaisen kyllä harmittaa ettei mene ihan suunnitelmieni mukaan, sillä tämä koulu on Suomen isoin joten korttijonot on todella pitkät.. Täällä siis menee se 3v, jonka jälkeen sitten on tarkoitus heti heinäkuussa astua palvelukseen eli todennäköinen saapumiserä on II/17 tai sitten keskeytän opinnot intin ajaksi ja lähden II/16. En tiedä vielä. Olen vakavissani miettinyt lähteä huoltokomppaniaan tai spolle koulutukseen, mutta tässä asiassa mieli kerkee vielä muuttumaan! AUK ja RUK kyllä kiinnostaisi kovasti, sillä olen vain kuullut positiivisia kokemuksia ja uskon että tulen pärjäämään molemmissa. Kunhan saan kuntoni kohdillensa ja psyykkaan itseni.