Siviili-tj 401

Mä olen tässä monta iltaa viettänyt pohdiskellen mihin saapumiserään hakisin ja hakenut miinuksia/plussia eri saapumiseristä. Mieluisimmiksi saapumiseriksi tulivat II/16 ja II/17. Ajatuksena kuitenkin se, että tuohon ensimmäiseen erään pääsisi. Toki ei jälkimmäinenkään mikään huono vaihtoehto ole. Voin hieman perustella päätöstäni.

II/16 saan pienen breikin koulusta ja voin keskittyä viimeiseen vuoteen uudella energialla. Voin myös valmistuttuani keskittyä täysin työnhakemiseen. Eihän välivuosi koulusta nyt maailmaa kaada? Eihän? Toki luokkalaiset ovat valmistuneet, kun olen taas koulussa mutta ei sillä nyt niin suurta merkitystä enään ole. 

II/17 plan B. Olen valmistunut yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi ja elämän suunnittelmat ovat auki. Työhön haku voi hieman ontua ja suunnitelmia jatkolle ei ole. Kai. 

Enemmän mua houkuttaa erä II/16 ihan koulunkin takia ja se olisi mulle paljon parempi hetki käydä intti pois, jotta voin keskittyä tulevaisuuden suunnitelmiin ja uran luomiseen. 

Minne haen armeijaan? 

Nyt kun olen erät valinnut mihin olen pyrkimässä. On varmaan hyvä miettiä paikkoja jotka koen hyvinä vaihtoehtoina. 

Olen kirjoilla täällä Pirkanmaalla, joten kuulun Pirkanmaan aluetoimiston piiriin ja niiden pääsääntöiset kiintiöpaikat ovat Parolannummi, Niinisalo (yhdist. PorPr), Säkylä ja Dragsvik. 

Itseäni näistä eniten kiinnostaa:

1.Säkylä

2. Parola

3. Niinisalo

Säkylä on tietenkin top-listalla kärkipäässä, koska se on tuttu, turvallinen ja siellä palvelleet varusmiehet ovat kertoneet vain pelkkää hyvää paikasta. Myös ehkä kotikenttä "edulla" on paljon asiaa minkä takia se kärkipäässä heiluu. Kotiin matkaa vain 50km. Swägylä tuntuu vaan niiin....kotoisalle koska tiedän että tulen näkemään sotkussa muitakin kuin inttikavereita :D.

TOP-3 koulutushaaroista, jotka eniten kiinnostavat: 

1. Jalkaväki (vaunun ajaja/johtaja)

2. Pioneeri (yllätys yllätys taas vaunun ajaja/johtaja koulutus) 

3. Kuskin hommat huollossa

Parola on myös mulle tuttu paikka, sieltäkin kuullut vain hyviä juttuja ja tarinoita siellä töissä olleilta ja palveluksensa siellä suorittaneilta. Myös täältä löytyy juttuja mitkä kiinnostaa.

Yllättäen autokomppania löytyy taas listaltani, mutta se vaan tuntuu opiskeluitakin ajatellen mielekkäälle ja luontevalle hommalle. Vaikka alkuun vastustin ajatusta.. Moto-AUK kiinnostaisi myös ihan perkeleesti suoraan sanottuna. Myö sotilaskuljettajan hommatkaan ei enään omaan korvaan kuulosta pahalle, koska se on kuitenkin siviili maantie ajoon verrattuna NIIN erillaista ja varmasti kokemuksen arvoista. 

Mutta jos nämä ajatukset Parolasta pitäisi kasata selväksi listaksi, niin eniten mua kiinnostaa nämä hommat: 

1. Panssarivaunun johtaja

2. Panssarivaunun miehistö

3, Sotilaskuljettajan tehtävät (sitä kautta myös moto-AUK)

Panssariajoneuvonasentajankin hommat kiinnostaisi kans, mutta vaativat pohjakoulutusta alle =/ jota mulla sitten taas ei ole.

Niinisalo, oon kuullut tosi paljon erillaisia mielipiteitä paikasta. Osa tykkäs olla siellä ja osa taas ei ollenkaan.. Mutta nojoo, en anna puheiden vaikuttaa omiin valintoihin sen suuremmin. Itselleni täysin tuntematon paikka. En ole koskaan siellä käynyt valaa katsomassa tai edes sotkussa kavereita moikkaamassa. 

1. Jälleen kerran kuljettajan hommat (ihansama oliko huolto, tykistö jne) 

2. Tulenjohto 

3. Viesti 

Eniten toivon pääseväni Swägylään tai Parolaan, koska hommat niissä on mulle eniten miellekkäämpiä ja näissä AUKiin pääseminen on jopa mahdollista (huhujen mukaan). Sen nyt näkee mihin loppupeleissä sitten päätyy ja mitä hommia pääsee tekemään. Tämän enempää en suunnittele tulevaa palvelustani, koska sitten tulee itku ja harmitus jos ei pääsekkään sinne minne haluaa tai olen suunnitellut Är Uu Koota (RUK) myöten koko palvelukseni ja suunnitelmat menisikin harakoilla. Näin hommassa pysyy mielekkyys ;) 

Toki melkoisena villikorttina voisi toimia Tammisaaressa sijaitseva Dragsvik ;) 

Noh, mitä mieltä te olette sekalaisista ajatuksistani? Kuulostaako suunnitelmani aivan paskalle? 

Kuvia eletystä elämästä

Moikka taas pitkästä aikaa! Pahoittelen heti alkuunsa tätä pitkää taukoa.. Koulu vei keväällä todella paljon aikaa ja sen myötä myös hieman motivaatiota kirjoittaa tänne mitään, kun jaksaminen meni koulun ohella treenaamiseen ja laihduttamiseen. Mutta tärkeintähän on se, että oon täällä taas ja kirjoittamiseen on löytynyt motivaatio.

Kaivelin vanhoja valokuvia vuoden sisältä ja ennen laihdutuksen aloittamista, ajattelin nyt niitä "esitellä" (omasta mielestäni osan saisi polttaa roviolla tai jotain =D ). Mutta siis joo, toivon mukaan ette järkyty nyt tästä (jos tätä nyt vielä edes lukee joku).

Yllä otettu kuva on ajalta ennen laihduttamista. Itseasiassa kuvat on otettu Pärnusta 2013. Surullisen kuuluisa matka. Mun oli todella vaikea olla tuolla reissulla mukavasti. Mua ahdisti olla julkisilla paikoilla, käydä syömässä terasseilla, olla vähemmissä vaatteissa. Mä en ees jaksanut kävellä Pärnun kuuluisille hiekkarannoille. Ajatus vähistä vaatteistakin sai mut itkemään ja ahdistumaan. Huomioikaa kusenkeltainen blondattu tukka (en tiedä mikä idea siinäkin silloin oli). Oikean puoleisessa kuvassa oleva mekko oli ihan kamala pitää päällä tuolloin, kun oli kuuma ja reidet hierty yheen ja iho "paloi" hiertymä kohdilta pois. Talkki oli kova sana silloin.. Jos jotain kaipaan tuosta hetkestä takaisin oln tuo rusketus käsivarsissa. Samana kesänä kävimme Ruisrockissa, jep ette arvaakkaan kuinka tuskainen reissu se oli.. Olin aivan kuollut. 

 Vasemman puoleinen kuva onkin vanha, mutta tämä oikean puoleisen kuvan otin tänä keväänä? Luultavammin loppu keväästä, kun pakkailin vaatteitani muuttolaatikoihin Kempeleessä. Kyseiset shortsit ovat 3-4xl.. Eli TODELLA isot :D Mutta jostain kumman syystä en saanut niitä roskiin asti vietyä. Muutton jälkeen ne löysivät taas paikkansa kaapista. Ehkä vielä joku päivä kehystän ne seinälle, samaten kaikki todella ällöttävät kuvat itsestäni ennen laihdutusta jotta muistan miksi tein tämän urakan.

 Tämä kuva on julkaistu 7.toukokuuta Facebookin mukaan, joten luotetaan siihen. Ihastelin muistaakseni jälleen kerran housuja jotka jostain kumman syystä jäivätkin isoiksi mulle.. Hiukan harmittaa, että nämä bongasin "liian myöhään", sillä kuten huomaatte nämä ovat tuosta vyötäröltä hieman pussimaiset ja isot.. Muuten nää oiskin niin ihanat! :D Vatsan seudusta jos pitää sanoa jotain, niin olen ylpeä että venymä arvet eli "raskaus" arvet ovat haalenneet ja vatsa hieman edes kiinteytynyt.. Toivottavasti en tule kärsimään ns. nahkapussista joka jää tuohon vatsan seudulle. 

 Niin no.. Pitääkö tästäkin sanoa jotain? Jokaisella varmasti löytyy kuva Dimexeistä :D Tuo takki jäi mulle isokis koulujen loputtua, ja se oli hieman tarkoituksenakin.

Tässä olen nykyhetkessä. Hiukset vain leikattuna, mutta kuitenkin. Kouluni sain vietyä kunnialla loppuun tältä lukuvuodelta, liikunnasta ja terveellisistä elämäntavoista on tullut elämääni rutiini. Voin paremmin, jaksan hymyillä siinä viimeisessä mäessä 10km lenkillä vaikka jalkoihin sattuu aivan saatanasti. Koen onnistumisen tunteen onnistuttuani. Olen onnellinen.

Katse eteen ja suupielet ylöspäin! (Ennen ja nyt)

"Rohkeus ei oo sitä ettei pelota.

 Vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa"

-Cheek

Tiedän, että edellisestä postauksesta on taas liian paljon aikaa. Mutta tuntuu välillä siltä, ettei vaan aika riitä kaikkeen. Koulussa ollut kokeita, koska jakso vaihtuu ja hirvee tressi myös. Sillä pian on erikoistumisen aika ja isojen valintojen aika! Hirveesti jännittää, mutta ensi jaksossa elämä helpottuu kun koulukin loppuu jopa parina päivänä 12 aikaan. Joten kerkee tekemään kämpilläkin jotain, ennenkun pitää mennä nukkumaan. Nyt on tullut juostua vai koulu-sali-lenkki-kämppä väliä miettimättä missä mennään. Teitäkin taitaa kiinnostaa missä mennään ;) Joten tämä postaus sisältää tilanne katsausta.

Ne jotka on lukenut tätä blogia, tietävät mistä ollaan aloitettu tämä projekti. Mutta voisimme kertauksen tehdän nopeasti. 

Eli siis aloitin tämän projektin n.140kg painoisena noin vuosi sitten. Mulla oli diagnoosina vakava masennus, todella huono itsetunto, paha akne ja ylipainosta johtuvat kivut ja säryt nivelissä tms. Olin tosi epävarma omasta kehostani, voin henkisesti niin pahoin että kaupassakin käyminen oli niin pahaa helvettiä että ette uskoisikkaan. Mä en kehdannut käydä missään, paitsi pakolliset menot hoitamassa. Sulkeuduin täysin sisälle ja mua ei sieltä saanut kuin itkun kanssa ulos. 

Muistan käyneeni tasan vuosi sitten laivalla ja voi hitto, että mua ahdisti, sattu, itkin ja kiukuttelin koko reissun ajan. Koska mulla oli niin huono kunto ja huono itsetunto, etten kehdannut kulkea ihmisten ympärillä luontevasti. Mulla oli todella pahaolo ylipainoni takia.

Tämän jälkeen, näihin aikoihin äitini herätti mut horroksesta johon ylipaino oli saanut mut. Oireet oli pahentunut väsymys, nilkkojen turvotus, yleinen huonovointisuus, ihon huono kunto, "raskausarvet".. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon, mutta jokainen tietää mitä tarkoitan. Olin sairaalloisen ylipainoinen ja pahasti. Olin 19v, joka niillä elintavoilla kaivoi hautaa itsellensä nopeaan tahtiin. Tein itsemurhaa suomeksi sanottuna, vain pidempi kestoisena. Äidin sanat herätti mut. "Sä tuut kuolemaan tähän, jos et tee asialle mitään", todellakin kuolemaan hitaasti, mutta varmasti. 

Se herätti mut, todellakin. Eihän KUKAAN 19v halua kuolla 10-15 vuoden sisään ylipainoon, vaan sen takia että teki vääriä valintoja eikä ollut kiinnostunut omasta terveydestä. Olin menossa pahasti ojasta aallokkoon, jos mun äitini ei olis mua herättänyt todellisuuteen.

Tässä on kuva joka on otettu n. tasan vuosi sitten.

Jokainen näön omaava näkee missä kunnossa sitä ollaan oltu. Todella paha ylipaino, huono ryhti vatsan takia, melko tuoreet "raskausarvet", sormien turvotus, vatsan turvotus.. Ohan näitä. Mua itteeni hävettää, että päästin itseni tuohon kuntoon. Noi housutkin oli mulle todella tiukat vyötäröstä. Mä en löytänyt itselleni vaatteita mistään, jouduin pukeutumaan vaatteisiin jotka ei sopinut mulle ollenkaan, lökäreihin, löysiin paitoihin, tanttamaiseen tyyliin. Koska ei mun kokoselle tehty vaatteita, jotka oli nuorekkaan näköisiä. 

Aloitin vhh ruokavaliolla, max.3km lenkeillä, lihaskunto harjoitteilla ja arkiliikunnalla. Asuttiin tuollon 2 kerroksessa kerrostalossa ja niitten rappusten nouseminenkin oli helvettiä mulle. Olin niin hengästynyt ettei mitään rajaa. 

Melkopian aloin käymään salilla, nostin lenkkien pituutta 5km. Aloin hölkkäilemään pikkuhiljaa, jaksamisen ja kropan tahtiin, Koska pelkäsin, että ylipainon takia mulle tulis polvi ongelmia. Ei onneks tullut. 

Palataan takaisin nyky hetkeen. Tässä ollaan nyt. 

Kuva on otettu noin viikko sitten, vaa`an näyttäessä 97kg. Kylllä, vuodessa tehty isoja ja näkyviä tuloksia. Monta oiretta on kadonnut arjesta akne, hiukset ja kynnet eivät katkeile, mieliala ongelmat, passiivisuus, nivel säryt, hengenahdistukset, ahdistuskohtaukset.. Kuukautisista on tullut säännölliset, turvotus kadonnut, en oo jatkuvasti kipeä.. Itsetunto on kohonnut roimasti, löydän vaatteita jotka sopii mun tyyliin, terve rakkaus löytynyt omaa kroppaa kohtaan... Ohan näitä. Tiedän, että oon projektini puolessa välissä vasta. Vielä ois painoo pudotettavana ja lihaskunnon kohennusta, mutta ainakin omasta mielestäni oon oikealla polulla. Melko mutkaisella, mutta oikealla kuitenkin.

En sano, että tää ois jotenkin helppoa. Ei todellakaan ole. Tän tuloksen eteen on vuodatettu niin paljon verta ja hikeä, että hieman naurattaakin minkälaisia kiukku kohtauksia on vedetty salilla ja lenkillä kun on tuntunut ettei enään jaksa ja joka paikkaan sattuu :D Ja niitä tulee vieläkin, silti jokainen treenin loppuun. Tai kiukkuttelut nälän sattuessa (oppinut pitämään välipalat aina mukana) :D Mutta nyt ollaan oikeassa suunnassa, arvot näyttävät tarkastuksissa hyvältä, voin hengailla kavereiden kanssa julkisilla paikoilla, säteilen positiivisuutta ja jaksan kävellä, juosta tms. En häpeä enään itteeni, koska tiiän että pystyn viemään tän urakan loppuun asti, vaikka välillä tuntuu siltä ettei tuloksia tuu tai ne ei näy. 

Jokainen pystyy tähän aivan varmasti, halutessansa. Kaikki tulokset, muutokset on itsestänsä kiinni. Kuhan saa päänsä psyykattua ja uskoo siihen mitä tekee. Helppoo se ei todellakaan ole ja se sattuu välillä paljon. Tosi paljon. Kaikille tulee takapakkeja, niille ei voi mitään. Mutta niistäkin pitää päästä yli. Tuleen ei saa jäädä makaamaan vaikka mieli tekis. Tuloksia ei tuu tekemättä yhtään mitään niiden eteen. Eikä ne säily jos niitä ei ylläpidä. Ne vaatii jatkuvaa työstöä ja suunnitelmia. Täysin päättömästi ei voi mennä, pitää tutkia omaa kroppaansa ja tehdä suunnitelmia, tavotteita. Tehdä tavotteita mistä voi pitää kiinni ja mitkä varmasti onnistuu. Pitää oppia rakastamaan omaa kroppaansa, hyväksymään se näky minkä näkee peilistä. Ja tiedostaa se, että muutoksia tulee tapahtumaan jos pitää itsensä kanssa sovituista pelisäännöistä kiinni. 

Murehtiminen ei takas eilistä tuo. Huominenkin tulee vaan, jos selvitään tänään.

 Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua. 

Se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään.

-Elastinen

Tehkää haaveistanne totta, ostakaa itsellenne mekko tavoite mittoja varten. Sopikaa kavereidenne, puolisoidenne kanssa vaikka lomamatkasta kun tavoite on saavutettu. Tutustukaa omaan vartaloonne ja sen käytökseen. Tehkää itsellenne ärsykkeitä,henkisesti pistäkää läski itkemään, menkää äärirajojen yli. Menkää mukavuusalueen ulkopuolelle. Niin jokainen saavuttaa haluamansa tulokset ja tehdään vahvoja ihmisiä. Niin  kuin ulkoisesti. 

Rakastakaa itseänne, se ei ole sairautta. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.